Junasukat
Eräs työkaveri on maanantaina 4.12.17 viimeistä päivää töissä ennen jäämistään äitiyslomalle. Vasta kun muut alkoivat suunnitella hänen muistamistaan jotenkin maanantaina, tajusin että minähän voisin neuloa junasukat tulokkaalle. Harmi vain etten hoksannut aiemmin, on ollut niin kiire töissä ja illat kotona niin lyhyitä ettei juolahtanut pieneen mieleenikään.
Vauvan sukat ovat kuitenkin pienet ja nopeatekoiset ja niinpä päätin että teen sellaiset nyt viikonlopun aikana. Tässä ohjeessa kehotetaan käyttämään 2,5 numeron puikkoja ja silloin oikeanpaksuinen lanka olisi varmaan Novitan Venla. Olen kuitenkin aiemminkin tehnyt vastaavat sukat Nallelangasta ja niinpä päätin käyttää sitä nytkin. Hieman sovelsin ohjetta, jalkapöydän päälle tein ohjeesta poiketen vain kaksi ”töyrästä” ja varrenkin joustinneulekerroksia hieman muutin.
Tässä aikaansaannokseni lauantain osalta. Junasukkiinhan liittyy herttainen tarina, kerron sen postauksen lopussa.
Sunnuntaina jatkoin sukkien neulomista, mutta tokihan tein muutakin. En ole kysynyt tietävätkö tulokkaan sukupuolta, joten väriksi piti valita jokin neutraali. Lankojahan minulla on kilokaupalla joista valita, mutta päädyin sitten valkoiseen. Myöhemmin kuitenkin aloin miettiä valkoisen värin merkitystä. Monestihan kokovalkoinen yhdistetään myös kuolemaan, joten en halunnutkaan tehdä yksivärisiä sukkia. Päätin että kärkeen tulee jotain muuta väriä.
Tällaiset sukista tulivat. Tämä malli pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. Nämä saattavat olla hieman isot vastasyntyneelle, mutta sitä parempi että pysyvät jaloissa jos hieman isompi vauva jo potkii jaloillaan.
Sukan tarina:
Ohjeen kirjoittajalle tarinan on kertonut Eila Turenius eräällä käsityökurssilla. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk:n ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.
Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa.
Onko tarina tuttu?