Lapsuusmuistoja

Minulla on lapsuudesta jäljellä vain muutamia esineitä, en tiedä miksi esimerkiksi leluja ei ole säästynyt yhtään. Mutta muutama kirja on jäljellä ja nämä olivatkin niitä rakkaimpia kirjoja lapsuudessa.

Tämä on hieman paremmin säilynyt, sivut ovat tallella ja kansikin paikoillaan vaikka selkämys on kadonnut.

Olin loputtoman kiinnostunut näistä luontotarinoista ja tätäkin kirjaa on luettu ahkerasti.

Ihailin kovasti myös näitä erilaisia kivilajeja.

Korjaustakin on jouduttu tekemään, enpä muista missä tilanteessa kirja olisi noin revennyt, olisiko ollut pikkusisko asialla?

Toinen kirja on huomattavasti huonommassa kunnossa, kansi on irti ja epäilen etteivät kaikki sivutkaan ole tallella. Sekin on rakas ja paljon luettu.

Sitten minulla on tällainen ihana karvasiili, jonka edesmennyt isäni on minulle jostain tuonut. Siskolleni hän toi samanlaisen, tosin muistaakseni hieman erivärisen. Tämän täytyy olla yli 45 vuotta vanha, koska veljelläni ei tällaista siiliä ole ollut. Eli joko hän ei ollut vielä syntynyt tai sitten oli vasta vauva.

Siili on oikein söpö ja todella pehmeä, varjelen sitä tarkasti, koska se on yksi rakkaimmista esineistäni.

Lapsuudessani läheisessä talossa asui täti jota kaikki lapset rakastivat ja hän rakasti lapsia. Hän oli töissä matkatoimistossa, mutta eläkkeelle jäätyään muutti muualle. Silloin kun hän vielä asui lähellämme, kävimme usein hänen luonaan pelaamassa pelejä, hän mm. opetti meille yatzy pelin. Hänellä oli paljon kauniita esineitä ja hänen muuttaessaan jokainen meistä sai valita muistoksi yhden esineen. Minä valitsin tämän posliinilinnun. Aikuisiälläkin pidin vielä yhdessä vaiheessa yhteyttä häneen jonkin verran, mutta nyt hän lienee jo poisnukkunut.