Mansikoita, mansikoita

Minä rakastan mansikoita. Ja sitä kun niitä saa itse kerätä. Vaikka se onkin niin raskasta, jalat väsyy, selkä väsyy, tulee hiki, mutta kylläpä on ihanaa kun ne täysinäiset mansikkasankot saa kantaa pellolta pois.

Ja onhan se kivaa kun ei sitä tarvitse tehdä yksin. tytär suostui sittenkin mukaan, keräsi tuollaiseen ”puolikkaaseen” sankkoon ja kaatoi minulle sen täytyttyä. Ja kas, minun sankkoni olikin siinä vaiheessa jo melkein täysi. Keräsin siihen vielä vähän ja loput pienempään tyttären apuna, niin saatiin molemmat täyteen.

Tämä marjatila on tuttu meille, vuosikaudet olemme sieltä mansikat keränneet, joskus jonain vuonna ostaneet valmiiksikin poimittuna. Ja mikä parasta, sinne ei ole pitkä matka, ehkä n. 7 km kotoamme. Tältä tilalta saa aina laadukkaita marjoja, mutta tänä vuonna tuntuvat olevan harvinaisen upean näköisiä sekä myös makuisia. Makeita ja maukkaita. Lajiketta en tullut kysyneeksi, mutta mitäpä minä sillä tiedolla teen, en tunne noita lajikkeita ja otan sitä mitä saatavilla on.

Mansikat maksoivat 5 euroa kilolta itse poimittuna, tässä on 7,8 kg, yhteensä 39 euroa.

Sitten ne täytyy perata. Tytär ei tarjoutunut avuksi, mutta en viitsinyt pyytää. Kyllä minä näistä selviän. Pienempi sankko on jo perattu ja osa pakkasessakin. Syötäväksikin tietenkin jätetään. 

Puolikkaina pakastan ja vähäsen sokeria päälle. Joka vuosi en ole sokeria laittanut, mutta nyt ajattelin laittaa kun eikös se paranna säilyvyyttä. Ja siten isomman sankon kimppuun.