Sienirisotto
Olen varmaan jo aiemminkin kertonut, että työpaikkani lähimmissä lounasravintoloissa on ravintoloitsija vaihtunut. Taso on parantunut huomattavasti ja lounas on nykyään päivän luksusta. Perjantaisin he ovat alkaneet tarjota erilaisia risottoja, suorastaan taivaallisen hyviä. Eräänä perjantaina oli tattirisottoa. Sattui olemaan paikalla myös toinen omistajista jolle minulla oli jotain muutakin asiaa. Toki otin asiakseni kehua tätä aivan ihanaa ruokaa. Ja mitäpä kertoo herrahenkilö hän, kiitteli kehuista ja kertoi että on itse poiminut nuo sienet. Mahtavaa.
Tarjolla on ollut myös korvasieniä, kaikki itse kerättyjä vaimonsa kotipuolesta Pohjois-Karjalasta. Näiden risottojen innoittamana halusin itsekin kokeilla. Työkaverit antoivat hyvä neuvoja.
Pilkoin sipulit pieniksi ja paloittelin sienet. Tavoistani poiketen sujautin pannulle aivan voita ja myös öljyä. Kari Aihista kuunnelleena, annoin voin sulaa ja ruskistua ja sitten laitoin sipulit paistumaan. Lisäilin sieniä sitä mukaa kun sain niitä paloiteltua.
Kun sienet ja sipulit oli paistettu tai kuullotettu, lisäsin pannulle kuivat riisit kuullottumaan. Sen jälkeen aloitin nesteen lisäämisen, pieni määrä kerrallaan. Lisäsin uuden kauhallisen sitten kun edelliset nesteet olivat imeytyneet. En ollutkaan aiemmin tehnyt tällaista ”aitoa” risottoa.
Minulla on tuossa kattilassa litra kuumaa kasvislientä. Aivan kaikki ei mennyt, ohjeita on monia ja niissä on lähes jokaisessa eri määrä nestettä vaikka kuivan riisin määrä on sama. Olen erittäin tyytyväinen, että homma toimi toivotulla tavalla. Viimeiseksi ripottelin sekaan raastettua parmesaania.
Ja eiku ääntä kohti,… Hyvää tuli.
