Itsenäisyyspäivän viettoa
On hienoa viettää Itsenäisyyspäivää ja eritoten tänään kun on juhlavuosi. On ollut hienoa huomata miten Suomen juhlavuosi on huomattu ulkomaillakin ja juhlapäivää on kunnioitettu monin eri tavoin. Kivuitta ei itsenäisyyttä kuitenkaan ole saavutettu. Katsoin tänään aamulla uusintana vuodesta 1917 kertovaa tv-sarjaa Seitsemäntoista. Vaikeuksien kautta voittoon.
Materialistisempi puoli tässä päivässä on nykyään se tosiasia ettei kaikilla (ainahan joku on töissä) ole vapaapäivää. Kaupat saavat olla auki mielensä mukaan ja niinpä meilläkin mm. Prisma piti ovensa auki. Olen kuullut tästä paheksuvia kommentteja että eikö mikään enää ole pyhää, olen periaatteessa samaa mieltä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää että olin iloinen tästä tilanteesta. Tulen yleensä arkipäivisin töistä kotiin illalla vähän ennen puolta kahdeksaa tai ainakin seitsemän jälkeen ja kun olen aamulla lähtenyt kotoa ennen puolta kuutta, ei illalla jaksa enää lähteä ruokakauppaan. Niinpä menimme tänään ruokaostoksille.
Emme lähteneet itsenäisyysjuhlaa kuuntelemaan vaan vietimme vapaapäivää kotona, telkkaria katsellen ja toistemme seurasta nauttien. Herkkuja lähti mukaamme kaupasta.
Lounaan jälkeen keitimme kahvit, herkuttelimme mustikkamunkeilla ja suklaalla sekä pelasimme Suomi tietopeliä.
Saunan laitoimme lämpiämään ajoissa, jotta ehdimme kuudeksi sytyttämään kynttilät ikkunalle. Tuo on tärkeä perinne minulle, jo lapsena koko Itsenäisyyspäivän ilta meni vaeltaessa ikkunalta toiselle ja kynttilöitä vahtiessa. Se oli meille lapsille päivän kohokohta. Vain kerran elämässäni olen ollut poissa kotoa Itsenäisyyspäivänä ja surin jo etukäteen pimeitä ikkunoitani. Silloin asuin yksin ja nyt en muista jätinkö jonkin sähkökynttelikön palamaan, oliko minulla edes sellaista, ei voi muistaa, siitä on niin kauan.
Syttyykö teidän ikkunoille kynttilät?
Myös Linnan juhlien pukuloiston ihailu kuuluu perinteisiin. Miten teillä?
