Itsenäisyyspäivän viettoa

On hienoa viettää Itsenäisyyspäivää ja eritoten tänään kun on juhlavuosi. On ollut hienoa huomata miten Suomen juhlavuosi on huomattu ulkomaillakin ja juhlapäivää on kunnioitettu monin eri tavoin. Kivuitta ei itsenäisyyttä kuitenkaan ole saavutettu. Katsoin tänään aamulla uusintana vuodesta 1917 kertovaa tv-sarjaa Seitsemäntoista. Vaikeuksien kautta voittoon.

Materialistisempi puoli tässä päivässä on nykyään se tosiasia ettei kaikilla (ainahan joku on töissä) ole vapaapäivää. Kaupat saavat olla auki mielensä mukaan ja niinpä meilläkin mm. Prisma piti ovensa auki. Olen kuullut tästä paheksuvia kommentteja että eikö mikään enää ole pyhää, olen periaatteessa samaa mieltä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää että olin iloinen tästä tilanteesta. Tulen yleensä arkipäivisin töistä kotiin illalla vähän ennen puolta kahdeksaa tai ainakin seitsemän jälkeen ja kun olen aamulla lähtenyt kotoa ennen puolta kuutta, ei illalla jaksa enää lähteä ruokakauppaan. Niinpä menimme tänään ruokaostoksille.

Emme lähteneet itsenäisyysjuhlaa kuuntelemaan vaan vietimme vapaapäivää kotona, telkkaria katsellen ja toistemme seurasta nauttien. Herkkuja lähti mukaamme kaupasta.

IMG_0741.JPG

IMG_0742.JPG

IMG_0743.JPG

IMG_0744.JPG

Lounaan jälkeen keitimme kahvit, herkuttelimme mustikkamunkeilla ja suklaalla sekä pelasimme Suomi tietopeliä.

IMG_0745.JPG

IMG_0747.JPG

Saunan laitoimme lämpiämään ajoissa, jotta ehdimme kuudeksi sytyttämään kynttilät ikkunalle. Tuo on tärkeä perinne minulle, jo lapsena koko Itsenäisyyspäivän ilta meni vaeltaessa ikkunalta toiselle ja kynttilöitä vahtiessa. Se oli meille lapsille päivän kohokohta. Vain kerran elämässäni olen ollut poissa kotoa Itsenäisyyspäivänä ja surin jo etukäteen pimeitä ikkunoitani. Silloin asuin yksin ja nyt en muista jätinkö jonkin sähkökynttelikön palamaan, oliko minulla edes sellaista, ei voi muistaa, siitä on niin kauan.

IMG_0748.JPG

IMG_0749.JPG

Syttyykö teidän ikkunoille kynttilät?

Myös Linnan juhlien pukuloiston ihailu kuuluu perinteisiin. Miten teillä?

Kulttuuri Suosittelen

Junasukat

Eräs työkaveri on maanantaina 4.12.17 viimeistä päivää töissä ennen jäämistään äitiyslomalle. Vasta kun muut alkoivat suunnitella hänen muistamistaan jotenkin maanantaina, tajusin että minähän voisin neuloa junasukat tulokkaalle. Harmi vain etten hoksannut aiemmin, on ollut niin kiire töissä ja illat kotona niin lyhyitä ettei juolahtanut pieneen mieleenikään.

Vauvan sukat ovat kuitenkin pienet ja nopeatekoiset ja niinpä päätin että teen sellaiset nyt viikonlopun aikana. Tässä ohjeessa kehotetaan käyttämään 2,5 numeron puikkoja ja silloin oikeanpaksuinen lanka olisi varmaan Novitan Venla. Olen kuitenkin aiemminkin tehnyt vastaavat sukat Nallelangasta ja niinpä päätin käyttää sitä nytkin. Hieman sovelsin ohjetta, jalkapöydän päälle tein ohjeesta poiketen vain kaksi ”töyrästä” ja varrenkin joustinneulekerroksia hieman muutin.

IMG_0730.JPG

Tässä aikaansaannokseni lauantain osalta. Junasukkiinhan liittyy herttainen tarina, kerron sen postauksen lopussa.

Sunnuntaina jatkoin sukkien neulomista, mutta tokihan tein muutakin. En ole kysynyt tietävätkö tulokkaan sukupuolta, joten väriksi piti valita jokin neutraali. Lankojahan minulla on kilokaupalla joista valita, mutta päädyin sitten valkoiseen. Myöhemmin kuitenkin aloin miettiä valkoisen värin merkitystä. Monestihan kokovalkoinen yhdistetään myös kuolemaan, joten en halunnutkaan tehdä yksivärisiä sukkia. Päätin että kärkeen tulee jotain muuta väriä.

IMG_0731.JPG

IMG_0732.JPG

IMG_0733.JPG

IMG_0734.JPG

IMG_0735.JPG

Tällaiset sukista tulivat. Tämä malli pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. Nämä saattavat olla hieman isot vastasyntyneelle, mutta sitä parempi että pysyvät jaloissa jos hieman isompi vauva jo potkii jaloillaan.

IMG_0736.JPG

IMG_0737.JPG

Sukan tarina:

Ohjeen kirjoittajalle tarinan on kertonut Eila Turenius eräällä käsityökurssilla. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk:n ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana.

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria.

Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa.

Onko tarina tuttu?

Kauneus DIY