Facebookin ihanasta ihmemaailmasta bongasin jo joku aika sitten tällaisen kosteudenkeräysidean. Siihen tarvitaan silica kissanhiekkaa. Se on valkoista, raemaista ja valmistettu piioksidista. Tämän kissanhiekan ominaisuus on huikea kosteudenimemiskyky. etsin tätä tuotetta useammasta kaupasta ja monena viikonloppuna, kunnes lauantaina vihdoin löysin sitä. 

Jutun juoni on siinä että tämä ”pussukka” rakeineen sijoitetaan autoon ja se imee kosteutta sisätilasta, niin lasit eivät huurru. Perjantainakin kun tulin töistä, niin lasit olivat hieman jäässä ulkopuoelta, mutta paljon enemmän huurussa ja jäässä sisäpuolelta.

Laitoin rakeet ensin kaapista löytyneeseen ja kärjestä rikkiolevaan nailoniseen polvisukkaan. Tämä siksi, että muuten rakeet eivät ehkä pysyisi virkatun pussukan sisällä vaan pursuisivat rei’istä ulos. Laitoin rakeita kahteen sukkaan kun ajattelin tekeväni niitä kaksi, nyt on yksi vasta valmiina, mutta teen varmaan vielä toisenkin.

Täytin sukat rakeilla ja taitoin ne tällaisiksi. Tytär nimitti näitä katkaravuiksi. Sitten aloitin virkkaamaan pussukkaa näiden ympärille, kissahahmoa tavoittelin alunperinkin, mutta mitään ohjettahan minulla ei ollut, joten se muotoutui siinä virkatessa. Aloitin virkkaamalla ketjusilmukkaketjun ja sitten pylväitä sen pituudelta, sitten vielä pylväitä toisellekin reunalle, jolloin sain soikion muotoisen kappaleen. Tämän ympärille sitten virkkasin kiinteitä silmukoita, lisäilin ja kaventelin vähän sen mukaan miltä työ näytti.

Lopulta hyödynsin tyttären idean ja avasin tuon tekemäni katkaravun ja sijoitin sen ”pitkänä”, vaakatasoon pussukan sisälle. Sitten virkkasin molemmat reunat yhteen ja sain kissan ”päälaen”. Kulmiin jäi sopivasti tyhjää tilaa korville, lopuksi vielä silmät, nenä ja suu sekä viikset.

Tässä tulos. Siinä se nyt kököttää autossani kosteutta keräämässä. Toivottavasti toimii, parhaan tehon huomaan varmaan vasta muutaman päivän kuluttua.