Fiskars on ihana, pieni pittoreski kylä Länsi-Uudellamaalla. Koska virastomme tarvitsee hieman hankintoja lahjapuolelle, teimme sinne vierailun perjantaina esimiehen kanssa.

Ensin googletimme ja etsimme lasinpuhaltamoja ja muitakin vaihtoehtoja oli, yksi Helsingissä joka oli keramiikkaa. Kauniita esimeitä oli sielläkin, mutta hinta ei ollut sopiva tarkoituksiimme. Minä viestittelin puhelimella ja sähköpostilla Fiskarsiin ja tämä käynti sovittiin.

Menimme eisimiehen autolla, matka kesti reilun tunnin. Päivä oli lumoavan kaunis, auringonpaisteinen, enemmän keväinen kuin syksyinen. Loppumatkasta ajoimme entisen Karjaan kaupungin läpi tai kaupungin sivuitse ehkä pikemminkin. Koin dejavu ilmiön, täällä olen lapsena kuljeskellut. Äitini on nimittäin Karjaalta kotoisin ja muistin paikkoja missä lapsena liikuttiin kun isovanhemmilla vierailtiin. Oli todella kivaa nähdä näitä paikkoja ja huomata että tunnistin.

Itse Fiskarsissa en muista koskaan käyneeni aikaisemmin, mutta äiti kyllä sanoi että sielläkin monesti käytiin. En vain muista niitä aikoja ja paikat ovat varmasti myös muuttuneet vuosikymmenten saatossa.

Tällaiseen kuvaukselliseen maisemaan sukelsimme. Itse puhaltamoa ei ollutkaan sitten ihan helppo löytää, onneksi minulla oli paikan puhelinnumero mukana, jouduimme soittamaan kolmesti ennen kuin paikka löytyi ja kerran sieltä soitettiin meille takaisin, hän näki automme ja yritti neuvoa mistä piti ajaa, mutta reitti oli jokseenkin huomaamaton. Löysimme kuitenkin lopulta ja meillä oli oikein hauskaa.

Tuotteita esiteltiin ja katselimme ja mietimme ja päädyimme myös ratkaisuun. Ensi viikolla saamme mallikappaleista sähköpostilla kuvia ja vahvistuksen jälkeen teemme ensimmäisen tilauksen. Tästä syntyi todennäköisesti vuosien yhteistyö.

Näinkin rentouttavia ja voimaannuttavia työtehtäviä on olemassa, hyvää vastapainoa muulle kiireiselle arjelle jota tällä hetkellä töissä elämme. Nautin silti työstä edelleen todella paljon enkä valita edes viiden tunnin päivittäisistä työmatkoista. 🙂