Alkuviikosta sain kivan tekstarin. Tilaamani Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio oli saapunut. Koska en muistanut tarkkaa säilytysaikaa, piti soittaa ja kysyä ehdinkö vielä lauantaina sen hakemaan. Hyvin ehtii ja niinpä lauantaina suunnattiin kirjastoon.

En ole vielä ehtinyt aloittaa lukemista kun pipon virkkaus ja muu touhotus on vienyt aikani. Tyttärellä on tässä jaksossa äidinkieltä ja yhtenä tehtävänä on lukea jokin kirja. Oppikirjassa oli vinkkilista, josta hän valitsi Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen,

Listassa oli myös Anna Janssonin Hämärän lapset,

Lisäksi hän löysi Witi Ihimaeran Valasratsastajan ja Mary Higgins Clarkin Unissakävelijän. Aika paljon dekkareita siis, sikäli yllättävää että jokin aika sitten hän ei sietänyt edes kuulla sanaa murha. Yhdeksännellä luokalla heidän piti lukea Agathan Christien kirja, Eikä yksikään pelastunut (kymmenen pientä neekeripoikaa) ja se oli hänelle aikamoinen koetus. Hän kirjoittikin selostuksessaan että hän ei pidä dekkareista mutta haastaa itsensä ja lukee tämän kirjan. Ehkä se haastaminen kannatti.

Saattaisin itsekin lukea tuon Mary Higgins Clarkin kirjan, olen lukenut muita hänen teoksiaan ja pidän niistä kyllä.

Lopuksi löysimme itsemme kirjaston kahvilasta. Se on kotoisa nurkkaus ulko-oven vieressä ja otimme kahvit, vähän suolaista ja isot täytekakkupalat jotka olivat alennuksessa.

Kahvilassa oli myynnissä myös hamppusnacksiä ja päätimme kokeilla sitäkin. Se on oikein hyvää.

Eikös meillä olekin kiva kirjasto. 🙂