Tänään oli sitten ensimmäinen työpäivä. Tänään menin töihin tuntia myöhemmällä bussilla kuin millä yleensä aion mennä, tänä aamuna herätys oli siis n. 5.30, huomenna 4.45.  Tänään join aamukahvia kotona, huomenna otan kahvin ja eväät mukaan bussiin. Ensimmäisen työpäivän asuna oli kukkatunika ja mustat housut.

Bussin kyytiin pariksi tunniksi ja sitten vielä metrolla eteenpäin. Odottelin aulassa muun porukan kanssa, kävi ilmi että meitä uusia työntekijöitä aloitti tänään viisi. Alkuun tietysti tutustumista ja kahvit, mutta koneelle en ihan heti päässyt. Myöhemmin sain kyllä koneen auki, mutta puuttuvien salasanojen johdosta en päässyt oikeastaan mitään tekemään. Kulkukorttiin käytiin ottamassa valokuva, lounaalla käytiin läheisessä ravintolassa ja edelleenkään salasanoja ei ollut ja tuntui koneessa olevan jotain muutakin häikkää.

Lähinnä siis katseltiin tietoja perehdyttäjän koneelta ja yhdessä pohdittiin ongelmia. Siivoussopimusta tutkiskelin, koskapa ne tulevat kuulumaan vastuulleni ja kilpailutus on tulossa. Päätin sitten tähdätä klo 16 lähtevään bussiin kotimatkalle, mutta kuinkas kävikään. Minulla ei ollut paikallisliikenteen matkakortissa arvoa jäljellä, mutta en pystynyt ostamaan myöskään kertalippua automaatista koska minulla ei ollutkaan enää kolikoita. Tuntemattomien ihmisten avustuksella sain lopulta ostettua toisesta automaatista arvoa kortilleni ja pääsin metron kyytiin. Tässä vaiheessa aikatauluni oli jo tosi tiukka. Kohtalokseni koitui se että menin vääriin liukuportaisiin Kampissa ja löysin itseni aivan toisesta laidasta Kamppia kuin olisi pitänyt. Koetin kyllä onneani ja myöhästyin bussista n. 10 sekuntia, se peruutti juuri pois laiturista eikä ovia saanut enää auki. En siis huiskuttamallakaan olisi enää päässyt kyytiin.

Lähdin sitten etsimään Jamera kirjakauppaa katsoakseni lukion oppikirjoja tyttärelle. Totesin sen kuitenkin luultavasti olevan niin kaukana, että saattaisin myöhästyä klo viidenkin bussista. Palasin siis Kamppia kiertelemään.

Vastaan osui tuttu liike ja poikkesin sisään katsomaan mitä löytyisi.

Tuosta mustavalkoisesta mekosta lähetin tyttärelle kuvan kysyen olisiko mieleinen. Hän ei ehtinyt vastata ajoissa, joten en ostanut sitä, maksoi reilusti alennettunakin 30 euroa. Tuo takimmainen violetinvärinen ruusupaita on todella kaunis, 30 euroa sekin maksoi, mutta sekin on siis vielä kaupassa. No pääseehän tuonne uudestaankin. Huomenna menen siis klo 5.40 lähtevällä bussilla. Kun tämä päivä meni enenmmän tai vähemmän punaiselle ristille, niin ehkä huomenna jo saan jotain aikaiseksi, kunhan vain ne salasanat tulisivat että saisi edes sähköpostin auki.