Kesähattu ja lankaharmoniaa

Käsityöt ovat parasta rentoutumista minulle. Langat ovat pehmeitä, ihanan värisiä ja niitä on niin monenlaisia. Tällä hetkellä olen ihastunut mm. Aalto lankaan, minulla on sitä kotona jo useissa väreissä ja viime keväänä lankojen värit nimettiin hauskasti. Tämä kyseinen lanka on mustikkamaito. Mikä onkaan sopivampi väri kesähattuun.

IMG_0857.JPG

Facebookin ryhmistä löytyy loputtomasti ideoita ja ohjeita ja jotenkin tämä nimenomainen ohje kiinnitti huomioni. Vaikka minulla on monta muutakin käsityötä kesken, oli ihan pakko aloittaa tätä hattua. Käsityön edetessä huomasin kyllä että käyttämäni lanka on ohuempaa kuin ohjeessa käytetty, niinpä jouduin soveltamaan. Niinhän siinä sitten kävi että ensin hatusta oli tulla liian pieni ja loppujen lopuksi siitä näyttää tulevan liian iso. Suunnittelin sitä siis alunperin tyttärelle, mutta taidan tehdäkin sen hänen serkulleen synttärilahjaksi.

IMG_0903.JPG

Hattu on nyt edennyt tähän asti ja pysähtynyt vähäksi aikaa tähän. Hauislihakseni on kipeytynyt niin että on pakko pitää taukoa. Mutta tähän virkkaan vielä reilusti lisää lieriä ja ehkä käännän sen tuosta edestä ylöspäin ja kiinnitän vaikkapa virkatulla kukalla. Sopii hyvin tytölle jonka nimikin on Liila.

Loppuun vielä hauska tarina lankojen terapeuttisesta vaikutuksesta. Tämän kirjoitti kerran Facebookiin joku ryhmän jäsen. Tämä henkilö ja eräs hänen työkaverinsa olivat työmatkalla vieraassa kaupungissa koulutuksessa.

Lounastauolla tämä työkaveri oli ehdottanut kertojalle että mentäisiinkö käymään läheisessä lankakaupassa. Kertoja oli myöntynyt ja lankakaupassa katseltiin lankoja pitkän aikaa, vertailtiin ja valittiin. Mukaan lähti lopulta muutama kerä kauniin värisiä lankoja. Kertoja oli sitten sanonut työkaverilleen ettei tiennytkään tämän tekeävn käsitöitä. Vastaus yllätti:

– En minä teekään käsitöitä, ostan vain kauniita erivärisiä lankakeriä. Kotona on suuri arkku jossa säilytän lankakeriä ja vietän välillä aikaa järjestellen keriä uudelleen. Joka kerta kun avaa arkun sieltä avautuu erivärinen näkymä jota ihailla. –   Minusta tämä on aivan ihana tarina.

Hyvinvointi Mieli DIY Lasten tyyli

Työpaikkahaastattelu

Eilen olin taas työpaikkahaastattelussa. Olen todella iloinen että saan kutsuja haastatteluihin, en ole enää ihan nuorimmasta päästä hakijoita, mutta onhan minulla valttina kattava kokemus.

Tämäkin työpaikka sijaitsee eri kaupungissa missä asun, joten työmatkaa tulee olemaan päivässä useampi tunti. Olen kyllä jo tottunut matkustamiseen, olen viimeiset neljä vuotta ollut matkojen päässä työssä, mutta nyt siis jälleen haen uutta.

Nytkin oli kyseessä valtion virasto ja näissä on aina omia ruttineja. Kuljin aulassa metallinpaljastimen läpi ja sitten asiakaspalvelija otti kopiot työtodistuksistani. Odottelin hetken ala-aulassa, mutta pian minua tultiin noutamaan. Valtion virastoissa ei siis liikuta omin päin minnekään, aina pitää olla saattaja koska ovet ja hissit toimivat vain sillä kulkulätkällä jonka jokainen henkilökuntaan kuuluva saa.

Yläkerrassa täytin vielä yhden lomakkeen ja taas odottelin hetken aikaa. Haastattelijoita oli kaksi, toinen heistä entuudestaan hieman tuttu, olin puhunut hänen kanssaan puhelimessa montakin kertaa silloin kun olin edellisessä työpaikassa.

Kokemukseni kiinnostivat heitä kovasti ja kerroin kattavasti edellisistä työ- ja virkasuhteistani. Kysymykset olivat hyvin klassisia, miksi hait juuri meille jne. Käytiin läpi työtehtäviä jotka tähän tehtävään sisältyvät, lähes kaikista minulla on jonkinlaista kokemusta, jostain elämäni vaiheesta. Monen kymmenen vuoden työkokemuksesta on hyötyä. Toivottavasti se poikii työpaikan tällä kertaa. Ainahan ei voi tietää minkälaisia ovat muut hakijat ja miten kohtaavat persoonani ja kokemukseni siihen nähden mitä he toivovat ja odottavat. Olen kuitenkin toiveikas, haastattelu meni mielestäni hyvin.

Työmatkaani he kyllä hieman kauhistelivat, koetin heidät vakuuttaa siitä että jaksan ja toki minulla, tai siis meillä, minulla ja tyttärelläni, on muutto mielessä. Sekään ei vain käy aivan käden käänteessä sormia napsauttamalla. Tytär aloittaa syksyllä lukion, joten ainakin sen jälkeen on muutto edessä ellei jo aikaisemmin.

IMG_0898.JPG

Uskaltauduin nyt laittamaan tähän kuvan päivän asustani. Kuva ei ole kummoinen ja ilmekin minulla kuin myrskyn merkki. Keskityin kuvaamiseen ja unohdin että hymyilläkin saa. Minulle kuvissa oleminen on vaikeaa, yleensä koskaan en ole tyytväinen. tämän kuvan pääasia oli nyt kuitenkin esitellä asuni, johon olen kyllä tyytyväinen. Kutsun tuota jakkua seeprajakuksi, se on ollut päälläni joskus aikaisemminkin työhaastattelussa. Pitäkää peukkuja.

Muoti Oma elämä Työ Päivän tyyli