Kukkia vol. 1

Lauantaina oli kukkamarkkinat. Yleensä ne ovat aina ennen olleet perjantaina jolloin en töissäkäyvänä ole koskaan ennen päässyt käymään. Nyt olivat lauantaina, joten halusin ehdottomasti mennä. Ja mikäs oli mennessä kun sää oli kuin morsian, ei liian kuuma, mutta kauniin aurinkoinen.

Olin epävarma ostanko mitään ja laitanko vielä kukkia kun ei tiedä kylmistä öistä. Mutta kuinkas kävikään, kävin markkinoilla peräti kahdesti, ensin yksin ja vielä uudestaan tyytären kanssa, jolla oli muuta menoa aikaisemmin.

Kiertelin ja katselin, mutta keijunmekko pysäytti minut. Niitä ei aina saa ja tälläkin myyjällä oli vain yksi. Mietin ensin että haluan kaksi, jotta saan parvekkeen laatikkoon köynnöksen, mutta sitten keksin sille toisenkin paikan. Jatkoin matkaa.

Pysähdyin toisen puutarhakauppiaan kojulle. Maassa oli isossa ruukussa aivan upean näköinen kukka, täysin vieras minulle, inkalilja. Siitä myöhemmin. Sen vieressä oli toinen kivan näköinen, kauniin vaaleanpunainen kukka. aprikoin ääneen, että onko se maljaköynnös, mutta kukat olivat kyllä liian pieniä maljaköynnökseksi. Myyjä sanoi, ei, ei, se on mustasilmäsusanna, mutta uuden värinen. Olin välittömästti myyty. Pöydällä oli muitakin ihania kukkia.

Lopputulos oli se, että maksoin köynnöksen, inkaliljan ja yhden ruusubegonian, jätin ne kojulle varaukseen ja lähdin hakemaan autoa lähemmäksi. Löysin onneksi parkkipaikan lähempää, se ei ollut lainkaan varmaa, koska väkeä oli tosi paljon liikkeellä. Mietin montako reissua teen autolle ennen kuin saan kukat vietyä, mutta mitä vielä, puutarhuri itse lähti kantoavuksi.

IMG_1327.JPG

IMG_1329.JPG

Sitten vein kukat kotiin, jossa tytär jo odottelikin. Söin nopeasti pienen lounaan ja lähdimme uudestaan markkinoille. Vaaleanpunainen ruusubegonia oli niin kaunis, että suunnittelin niitä enemmän. Siinä jutellessamme kävi kuitenkin ilmi, että se ei tykkää kuumasta paikasta eli parvekelaatikkoon piti miettiä joku muu kukka. Pelargonia ei pelästy paahteesta ja kauppiaalla olikin todella ihanan värisiä. Ostimme yhden ruusubegonian lisää sekä pelargoniat laatikkoon. Saimme kaupanpäällisiäkin ja yksi pelargonia taisi sekin tulla ilmaiseksi, joko kauppias laski väärin vahingossa tai sitten tahallaan. No, hän kehui, että kauppa on käynyt hyvin ja sehän on aina hieno asia. Kannattaa myyjien tulla toiseenkin kertaa.

Nuo köynnökset istutimme lauantai-iltana, mutta muut jäivät parvekkeen pöydälle odottamaan.

Sitten tietenkin säätiedotus kertoo, että tuleva yö on erittäin kylmä, juuri kun minä istutin köynnökset paikoilleen. Jopa hallaa saattaisi olla. Lopulta viritin huovan kukkien ympärille yöksi. 5,5 astetta oli ollut yön matalin lämpötila, nollasin mittarimme minimit ja maksimit.

Pöydälla olevat kukat eivät olleet kärsineet yön aikana, täytyy toivoa, ettei ensi yö ole kylmä.

IMG_1319.JPG

 

Koti Sisustus

Nivelrikko?

Maanantaisessa postauksessa kerroin jalkapohajassani majailevasta syylästä. Niputin yhteen monta asiaa kun kerran lääkärille asti menin ja seuraava tulee tässä.

IMG_1306.JPG

Pari kuukautta sitten aloin ihmetellä oikean käden peukalon nivelen toisessa reunassa olevaa kovaa kyhmyä. Se ei tässä kovin hyvin näy, eikä livenäkään kovin hyvin, tuntuu kyllä, kun sitä päältä sivelee. Sinänsä pienen näköinen vaiva, mutta aika kipeä. Alkuun polttava särky oli vain ajoittaista, mutta koska kipu ei hävinnyt eikä patti madaltunut, päätin, että jossain vaiheessa sitä on jollekulle näytettävä.

Meillä on joka kuukausi työterveyshoitajan virastovastaanotto tiloissamme ja huhtikuussa näytin tuota pattia hoitajalle. Hän mainitsi ensimmäisenä nivelrikon. Se on aika looginen diagnoosi, koska sekä äidilläni että äidinäidilläni on ja oli nivelrikko. Olen vaan siirtänyt lääkäriin menoa kun töissä on ollut kiirettä. Perjantaina kollegan sanat kuitenkin saivat minut tilaamaan sen lääkärin. Terveys on toki tärkeä, mutta jotenkin olen yrittänyt välttää ”tuhlaamasta” työaikaa lääkärissäkäyntiin.

Työterveyshoitaja mainitsi huhtikuun käynnillä hoidoksi glukosaminin, mutta sanoi, että toki on syytä ensin käydä lääkärillä eikä alkaa ominpäin diagnosoimaan. Glukosamin kuulemma poistaa kipua, mutta ei estä nivelrikon etenemistä. Toinen vaihtoehto on lääke jonka pitäisi estää tuon ”lisäruston” muodostumista niveleen, joka siis tekee näitä patteja nivelen päälle. Lääkäri antoi ensin ikäänkuin pallon minulle, valinnan kummalla kokeilisin. Kun en osannut vastata, vaan kysyin mitä hän suosittelee, hän suositteli tätä lääkettä nimeltä cartexan.

IMG_1308.JPG

IMG_1309.JPG

Luulen, että hintakysymys sai hänet heittämään pallon ensiksi minulle, mutta ei tuo lääke minusta nyt mikään superkallis ollut. Kuukauden annos maksaa reilu 25 euroa, sitä syödään 3 kk ja sitten pidetään 2 kk:n tauko. Glukosamin on pakettia kohti edullisempi, mutta sitä syödään koko ajan. Valitsin cartexanin. Apteekissä farmaseutti kovasti suositteli ja sanoi, että todellakin kokeilemisen arvoinen lääke. Sen kanssa kuulemma saa käyttää käsikauppakipulääkkeitä. Ilmeisesti lääkärin tutkimukset, puristelu ja painelu ärsyttivät pattia koskapa se särki kovaa koko illan kotona. Otin jopa kipulääkkeen, josta ei ollut mitään apua. Nivelessä on sellainen polttava särky, joka on aika ikävä.

Puhuin tästä patista aikaisemmin jo äidilleni ja hän mainitsi tuotteen Resverasor. Minun piti oikein kirjoittaa tuo nimi lapulle, koska unohdin sen toistuvasti enkä millään saanut sitä päähäni. Ihmettelin miten äitini (82 v) muistaa tuon vaikean sanan niin helposti kun aina mollaa omaa muistiaan. Tuo on kyllä syöpynyt hänelle selkäytimeen. Valmiste siis tehdään punaviinin mäskistä ja äiti sanoi, että se vie häneltä kaikki kivut pois. Hänellä on käsissä nivelrikko jo tosi pitkällä, rystysissä ja ranteissa on isot patit.

IMG_1310.JPG

IMG_1311.JPG

Kummankin lääkkeen vaikutus alkaa vasta aika pitkän ajan jälkeen eli vielä ei ole tuloksia näkyvissä. Nyt sain ohjeeksi syödä tuota lääkettä sen kolme kuukautta, pitää kahden kuukauden tauko ja tulla sitten kertomaan tuloksista tälle lääkärille. Jos tästä on selvästi apua hän kirjoittaa minulle kahden vuoden annoksen tätä lääkettä.

Täytyy toivoa, että näillä lääkkeillä saan vähintään hidastettua nivelrikon etenemistä ja ettei se ainakaan estä minua tekemästä käsitöitä. Äitini ei pysty enää käsitöitä tekemään. Minulle se olisi katastrofi.

Hyvinvointi Terveys