Pieni mustikkametsäretki

Minä olen aina tykännyt marjastaa, lapsena marjastin ja sienestin paljon mummin kanssa. Toki äitini ja isäni myös keräsivät sieniä, mutta marjoja vähemmän. Mustikat ja vatut kerättiin mummin kanssa. Myös aikuisena olen aina jonkun verran kerännyt mustikoita, lähinnä syötäväksi, en juurikaan säilö niitä. Tänään sitten ajattelin että menen katsomaan ihan tuohon lähimetsään mitä löytyy.

Kaatuneita puita ja myös yksi vattupuska löytyi matkan varrelta, mutta vatut eivät ole vielä kypsiä, kaksi kypsää löysin.

Näissä kuvissa ei näy mitenkään runsain mitoin mustikoita, olivat aikalailla piilossa lehtien alla, piti käännellä varpuja ja sieltä niitä tuli näkyviin. Reilun puoli tuntia keräsin ja puolisen litraa oli saaliina. Olisin ehkä kerännyt vielä hetken aikaa ellei olisi alkanut sataa. Onneksi olin ottanut mukaan muovipussin jos sattuisi sieniä löytymään, mutta kun niitä ei löytynyt laitoin astiani muovipussiin jotteivat marjat kastuisi. Se olikin hyvä koska vettä tuli ihan mukavasti.

Tässä saaliini. Ensi viikonloppuna voisi ehkä mennä autolla vähän kauemmas, paikkaan josta yleensä olemme löytäneet mustikoita.