Puolukka siellä, toinen täällä,…

Sunnuntaille olimme suunnitelleet puolukkaretkeä. Luontokeskukseen on kuitenkin hieman matkaa ja ajomatkoihin menee tovi. Koska muutakin puuhaa oli paljon, päätimme koettaa onneamme naapuriasuntoalueen pururadan alueelta. Omallakin alueella on pururata, saattaa olla että se olisi ollut viisaampi valinta.

Joka tapauksessa ajoimme tänne pururadalle ja toiveikkaina suuntasimme eteenpäin. Etukäteistietona olin tosin saanut että aika vähiin on ehkä jo kerätty ja se piti paikkansa. Poimurilla rohmunneet olivat vieneet parhaat päältä ja meille jäi jokunen marja sieltä täältä. Juuri ja juuri vispipuurotarpeet saimme raavittua kasaan. Toki muu ei ollut suunnitelmissakaan, mutta kyllähän puolukoita on kivempi kerätä jos niitä olisi hieman enemmän. Me siis keräämme käsin, en käytä poimuria koskaan, en edes omista sellaista.

Toki oli kivaa kävellä aurinkoisessa luonnossa vaikka maasto olikin aika ryteikköistä välillä. Miten ihana olisikaan kun löytyisi kuiva kangas ilman mitään ryteikköä ja oikein kunnolla puolukoita.

Tämä alue on kaikenlaisten polkujen risteilemä ja yhdessä vaiheessa emme ihan tarkkaan tienneet missä olemme. Nauroimme kyllä asialle, miten joku voi eksyä pururadalle, no emme nyt vallan eksyneet ja löysimme kyllä takaisin. Tytär on käynyt täällä suunnistamassa koulun kanssa joten siitä oli apua tällä kertaa.

Tässä meidän saalis siivottuna:

Ja eikun vispipuuron keittoon. :)