Rakeita

Tiistaina oli tämän viikon ensimmäinen työpäivä. Säätiedotuksesta minulla ei tavoistani poiketen ollut oikein mitään käsitystä. Joku töissä kysyikin että pitikö tänään sataa, mutta en osannut vastata.

Kotimatkan loppupuolella aloin ihmetellä synkkenevää taivasta ja Forecan sovelluksesta sain sen verran tietoa että sadetta ja ukkosta oli luvassa kotipuoleen. Laitoin tyttärellekin varoituksen että laittaa wifiverkon heti pois päältä jos vähänkin kuuluu jyrinää.

Ja sittenhän sitä vettä alkoi tulla, suorastaan taivaan täydeltä. Tutkasta koetin katsella sateen etenemistä ja masentuneena totesin että taitaa olla aikalailla sade päällä kun bussista pois nousen, no ihan en läpimäräksi kastunut, mutta kyllähän vettä tuli.

Muistan ihmetelleeni matkalla valkoisia kertymiä, että mitähän täällä on tapahtunut. Vasta kun  näin samat kertymät kotipihalla, tajusin että nehän ovat rakeita. Aika kasat niitä oli jäänyt vaikka niiden satamisesta oli varmaan vierähtänyt jo tovi jos toinenkin.

Jotenkin tuli nolo olo kotipihalla kun en kaupungilla tajunnut että olivat rakeita vaan oikein mietin että mitähän nämä on? Ehkä väsymys jo painoi siinä kohtaa eivätkä aivosolut toimineet enää terävimmillään.

Ukkostakin täällä oli kuulemma ollut, vaikkei salamia ollutkaan näkynyt. Minä puolestani en kuullut ukkosta missään vaiheessa päivää