Tunnelmia töistä

Töiden aloitus on ollut mielenkiintoinen. Alkuun oli hankaluuksia kun ei ollut kaikkia oikeuksia, niitä hoitavat ihmiset olivat jääneet lomalle ja muut eivät tienneet kuka oli tehnyt ja mitä oli tehnyt vai oliko vallan tekemättä. No se ei ollut uutta, harvoinpa kaikki heti toimii. Muutama viikko on mennyt oikeastaan lähes kaikkea muuta tehdessä kuin sitä mikä on oikea työnkuvani. No se ei haittaa minua ollenkaan, ohjelmat ja asiat olivat tuttuja eli siitä vain tekemään. Toki uuttakin asiaa ehdin oppimaan, mutta sitten tuli hieman mutkia matkaan.

Perehdyttäjäni onkin yllättäen ollut koko tämän viikon poissa ja olen ollut hieman kuin orpo piru, olen tehnyt mitä olen pystynyt, mutta paljon juttuja on selitystä vailla ja toisten koneilla.

Tänään sitten tuli lomalta työparini tai tuleva sellainen ja niinhän alkoi homma luistamaan. Lisää hommia ja ohjeitakin saatiin kun eräälle toiselle poissaolijalle soitettiin. Hän iloisesti ja auliisti neuvoi minua ja työtä riittää. Se on kivaa, minä en tykkää joutenolosta. Eilen siis olikin oikein kiireinen päivä.

Työpisteeni sijaitsee kolmannessa kerroksessa ja näitä ihania maisemia ihailen joka päivä kivutessani puuskuttaen nuo portaat ylös. Hissikin olisi, mutta olen päättänyt että tulee päivä jolloin en enää puuskuta vaan kunto kohenee. Tuon patsaan nimi on Vooki ja ulkona sillan kupeessa on toinen, tietenkin isompi. Se ei nyt näy kuvassa, mutta otan joskus kuvan jossa molemmat patsaat näkyvät.

Tämä näkymä on jotenkin voimaannuttava,  vaikken nyt koe työtäni mitenkään erityisen stressaavaksi, on silti kiva katsella tätä. Saa nähdä miten maisema muuttuu kun talven tuiskut ja tuulet pääsevät valloilleen.