Vihdoinkin vähän sadetta

Tänä aamuna heräsin ukkosen jyrinään. Ikkuna oli ollut auki koko yön. Loikoilin sängyssä vielä hetken, mutta sitten halusin nousta katsomaan sataako todella vettäkin oikeasti. Kuuteen viikkoon emme ole sadetta saaneet, joten olihan se ihme nähtävä. Sade oli onneksi sellaista rauhallista, ei mitään kuurokaatosadetta. Silloinhan siitä ei ole mitään hyötyä. Tosin tämäkään muutaman tunnin sade tuskin riittää kostuttamaan maata enempää kuin juuri ja juuri pinnalta, mutta onhan se toki tyhjää parempi.

Tässä kuvassa ei sade juuri erotu, mutta harmaat alhaalla roikkuvat pilvet kertovat, että sateista on. Jasmiinipensaamme ei vielä kuki. Se on täynnä nuppuja, mutta pelkään, että ne ovat päässeet liian kuiviksi ja valkoinen kukkaloisto jää näkemättä. Toivottavasti olen väärässä.

Parvekkeemme edessä on näin muhkea pensas. En tiedä mikä se on, luulen, että se saattaa olla jopa sekoitus useita eri pensaslajeja jotka ovat sulautuneet yhdeksi isoksi pensaaksi. Se on kyllä kasvanut tosi paljon näiden yli yhdeksän vuoden aikana jotka olemme tässä asuneet. Todennäköisesti se on kuitenkin tätäkin vanhempi, koskapa se oli jo paikallaan kun tähän muutimme.