Yksin kotona

Olen yksin kotona tästä sunnuntai-iltapäivästä, koko viikon perjantaihin asti. Tytär on isosena seurakunnan lastenleirillä. On aika outoa olla yksin kotona, moni varmaan olisi onnellinen, vihdoinkin omaa aikaa. Minä en kuulu heihin, mutta ajan kuluessa on helpompaa olla yksin. 

Kun tytär oli nuorempi minun oli vaikea päästää häntä yöksi muualle, toki päästin, mutta ikävä oli kova. Tämä johtuu ehkä siitä että viimeinen vuosi ennen eroa, oli vaikeaa aikaa miehen kanssa. Minä tein parhaani pitääkseni yllä onnellista perhearkea, mutta mies kohteli minua kuin ilmaa. Käytti viikonloppuisin liikaa alkoholia ja istui kaiket ajat autotallissa puhelimessa kavereidensa kanssa. Viikolla toki työt hoidettiin, mutta tunnelma kotona oli enenmmän tai vähemmän jäätävä. tämä ei voinut olla vaikuttamatta lapseenkin. Ero tapahtui miehen aloitteesta, olisin halunnut puhua ja selvittää asioita, mutta hän ei suostunut.

Niinpä sain järjestettyä asiat siten että ostin tämän asunnon ja muutimme tähän tyttären kanssa. Siksi ehkä olemme niin toisiimme kiinni kasvaneet ja tosi läheiset. Läheisyys ei ole vähentynyt vaikka hänellä nyt onkin enemmän omia menoja ja kavereita ja niinhän sen pitääkin olla, lapset on lainassa vaan.

Nyt pystyn jo nauttimaan yksinolosta ja ehkä saan jotain aikaankin täällä kotona, aiempina vuosina se oli aika hankalaa. En usko että tytärkään on nauttinut erossaolosta, mutta kyllä hän osaa nyt jo olla ja pitää hauskaa.

En vielä tiedä mitä kaikkea teen ensi viikolla, yksi päivä on kokonaan suunniteltu mutta muut ovat vapaita. Mitään iltajuoksuja ja yömenoja en aio harrastaa, ne eivät kiinnosta. Teen varmaankin käsitöitä kotona ja muuta sellaista.

Tässä hatuntekele jonka aloitin joku aika sitten. Se on tuosta edistynyt jo aikalailla, mutta sitä on tehty ja purettu, tehty ja purettu. Siinä yksi askare ensi viikoksi.