Puoliväli

Tämä päivä on monella tapaa merkityksellinen. Raskausviikkoja tänään 20+0. Puolivälissä siis mennään. Maha on jo iso pallo ja minityyppi heittää kuperkeikkaa niin, että palaverissa ajatus karkaa jonnekin ihan muualle kun kuulostelee pienen ihmisalun temmellyksiä. 

Vaivaosastolla varsinaiset raskausvaivat ovat hiukan hellittäneet. Sen sijaan riesana on jatkuva yläselän kipu, jota ennen raskautta hoidin kolmiolääkkeillä. Nyt kiroilen panadoleille ja yritän nukkua kylmäkallen päällä. Ensi viikolla toivon helpotusta fysioterapiasta. Lisäksi olen sairastanut eeppiseksi muodostuvaa flunssaa, ja sen jälkitauteja. Ei ihan oikeasti jaksaisi enää. 

Lisätään soppaan kaiken syövä väsymys, sotkuinen koti, likaiset astiat, pyykkivuori, keskeneräiset asiat ja mies joka ei hoida laskujaan. Ja hermoromahduksen aineet on kasassa. Ei paljon tee mieli tehdä mitään tai nähdä ketään. Tekisi vain mieli tuijottaa pimeässä kattoon. 

Mietin että miten tästä selvitään kun yhtälöön liitetään pieni vauva? 

Katsoin puhtaiden pyykkien kasaa ja viikkasin vaatteet kaappiin. Tämä oli niitä pieniä, suuria hetkiä elämässä mulle. Jollekin muulle se olisi ehkä ihan tavallinen hetki, tavallisena päivänä. Mulle se oli hetki jolloin päätin että nyt on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin vaatteiden silittäminen. Kun se ryppyinen t-paita sitten jonain päivänä ärsyttää peilissä niin mietin just tätä hetkeä. Egotripin uusinta levyä soimassa taustalla, ja sitä miten melkein sain itkuisen hermoromahduksen kun en jaksanut siivota, saati sitten silittää valtavaa vaatekasaa. 

Niille silitetyille koltuille tulee vielä päivänsä. Se päivä ei ollut tänään. Silitän mielummin pallomahaani. 

Kaitpa sille on syynsä miksi meille annetaan 9 kuukautta aikaa valmistautua. 

Huomenna rakenneultraan. <3