39+1

Vielä pari viikkoa sitten mietin että ei vauvan vielä tarvi tulla. Voi oleilla kohdussa vielä hetken ja minä voin olla vielä hetken vain minä. 

Nyt olo on malttamaton. Voisin lähteä synnyttämään vaikka heti. 

Odotan että saan vauvan viimein ulos. Odotan että alati tuskastuva oloni ja kivut viimein helpottavat. Että saan taas vartaloni omakseni. Odotan että uusi elämä alkaisi, uusi arki, äitiys. Odotan että päiviini kuuluisi muutakin kuin odotusta. Tämä kesä tuntuu loputtomalta vaikka onkin jo elokuu. Pitkät lomaviikot lusittiin pääasiassa kotona, äitiyslomaa edeltävät viikot vietin sairaslomalla kotona ja äitiysloman olen ollut kotona. Ei niin lievää mökkihöperyyttä siis ilmassa. 

Eilen mietin, että josko pääsis käymään jossain. Vaikka Tallinnassa. Mutta sitten taas muistin, että ainiin synnytys. 

Käytiin eilen paikallisella ostarilla ja vietettiin päivää rannalla. Lopputuloksena tuskaisen kipeät lonkat, jotka kitisivät kivusta jokaisella askeleella. Jos nyt raskausajassani jotain muuttaisin, niin tekisin ja menisin enemmän silloin kun vielä pystyi. Jos olo tuntui tuskaiselta alkuraskaudesta tai vielä muutama viikko sitten, niin sanoisin että lopeta kitinä ja tee asioita, pahemmaksi muuttuu vielä nääs. Mutta eihän sitä silloin tiennyt. 

Olen kyllästynyt myös vaatteisiini. Päätin alussa että yritän pärjätä mahdollisimman vähillä raskausvaatteilla ja onnistuinkin siinä hyvin. Nyt haluaisin polttaa nämä muutamat trikoorievut roviolla. En enää ikinä tahdo nähdä niitä. Turhia raskausostoksia olivat farkut (käytin ehkä kerran, ja totesin että epämukavat on) ja peräti kaksi simmaria. Kuvittelin lilluvani kaikki päivät rantavedessä, mutta kesälämpötilat päättivät toisin. Nyt kun viimein vedestä voisi hakea viilennystä, uiminen on kielletty. 

Hyviä raskausostoksia olivat sen sijaan paksut sukkahousut ja legginsit. Molempia olen käyttänyt niin ettei vaatteista ole juuri mitään jäljellä. Sukkikset olivat talvella ihan ykköset ja käytin ne järkyttävän nyppyisiksi. Kunnes hoksasin kääntää (eli puin vahingossa) ne nurinpäin. Ja käytin ne nyppyisiksi myös toiselta puolelta. Ihanaa. Puuvillaiset legginsit ovat olleet myös alusta ahkerassa käytössä ja olen niitä parsinut ainakin neljä kertaa. Nyt kangas alkaa olemaan niin haperoa, että parsittavaa ei juuri taida olla.

Tule jo vauva!