Placeholder image

Syntymä

Pieni rakas poikani syntyi laskettuna päivänään 12.8. Kokoa on tasan keskivertovauvan verran, eli keskikäyrällä syntymäpainoa ja pituutta. Suotta siis pelkäsin synnyttäväni jättimäisen sokerivauvan.  Synnytys alkoi supistuksilla jo sunnuntaiaamuna, mutta säännölliseksi supistukset ei millään meinanneet yltyä. Tiistaiaamuna meni hermo ja kaksi valvottua yötä alkoi painaa. Soitin siis synnärille ja onneksi toivottivat tervetulleeksi. Hieman jänskätti, josko vielä […]

Placeholder image

Viimeinen kolmannes ja synnytysjännitys

Hui. Puolivälin jälkeen bloggausinto ns lopahti. Viimeisen postauksen jälkeen suurimpana vitsauksena oli väsymys, joka pahimmillaan söi kaikki voimat. Töiden jälkeen ei vaan voinut kuin nukkua.  Raskausviikkoja tänään kasassa 37+6 ja kaikki on oikein mallikkaasti. Matkan varrelle on mahtunut raskausdiabetesta ja erinäisiä säikähtelyjä kohonneista verenpaineista. Olisin tietty voinut olla ilman diabetestäkin ja syödä jäätelöä joka päivä. […]

Placeholder image

Toisen kolmanneksen alku

Vaikuttaisi siltä että huoli oli taasen turhaan. Onneksi.  Ultrassa oli kaikki niin kuin pitääkin eikä seulonnassakaan tullut vastaan mitään huolestuttavaa. Lääkäri sanoi tiistaina sen, mitä olisin kipeästi toivonut kuulevani terveydenhoitajalta. Vaikka pissassa on vähän verta, ei tarvi olla huolissaan. Jatkotutkimuksia kyllä seuraa, mutta kun sikiöllä näyttää olevan kaikki hyvin eikä mitään muita oireita ole, niin ei hätää.  […]

Placeholder image

10 + 5 ja valtakunnassa kaikki hyvin

Ultrassa todettiin, että tyyppi vastaa viikkoja päivälleen <3 Kaikki on ihan niinkuin pitää. Ja vaikka vielä hieman aikaista sanoa niskaturvotuksesta varmaksi, näyttäisi että siitäkään ei tarvitse huolehtia.  Parin viikon päästä varsinainen np-ultra, mutta jokohan sitä uskaltaisi vähän hengittää helpommin? Sain muuten riesakseni uuden raskausvaivan. Suussa maistuu ällöttävä, metallinen maku koko ajan. Mitähän seuraavaksi? Vaikka ei […]

Placeholder image

Pahoinvointia

Jatkuva kuvotus on löytänyt minut. Ihan alkuraskaudesta himoitsin tilliä, nyt sen ajattelukin saa yökkäämään. Oikeastaan kaikki ruuan ajattelu kuvottaa. Pahin on juuri nyt (sen tillin lisäksi) liha. Jääkaapissa lymyävä kinkkurulla oksettaa pelkällä olemassaolollaan.  Kaikkein kamalinta on kuitenkin aikaiset työaamut. Jostain syystä aikaisin herääminen johtaa oksentamiseen. Vaikka kuinka yritän aloittaa aamuni rauhallisesti tuijottamalla seinää ja syömällä […]