Huoli

Just kun olin pääsemässä jotenkin tasapainoon raskausmielialoissa, niin puhelin soi. Terkkari  soitti että pissassa on taas vähän bakteereita ja verta. Ei kuitenkaan kasvua. Eli sama kuin kesällä ennen kuin todettiin keskenmeno. 

Kesällä katsottiin toinenkin näyte ja ihmeteltiin munuais- ja maksa-arvot. Verikokeissa ei mitään vikaa ja pissa ei vaan ollut puhdasta. Keskenmenon jälkeen asiaan ei palattu ja ekassa neuvolassa terveydenhoitaja spekuloi, että veri olisi voinut olla peräisin kohdusta. Itsepähän kysyin, mutta ei se mun mieltä rauhoita juuri nyt.

Lohdullista on tietty se että tyyppi on nähty elossa tämän viimeisen pissakokeen jälkeen. Tiedän että ei tän tarvi välttämättä tarkoittaa yhtään mitään. Eikä se veri viimeksi välttämättä ollut syy taikka seuraus keskenmenoon. Olo on silti tosi surkea. 

Olisin halunnut kuulla tänään puhelimessa edes sanat ”Ei se välttämättä ole mitään vakavaa.” Mutta ei. Sen sijaan piti googlettaa itselleni rauhallinen mieli. Osittain onnistui, osittain ei. Google diagnosoi mulla myös klamydian. Mahtavaa. 

Onneksi viikon päästä on np-ultra, jossa toivottavasti todetaan huoleni turhiksi. 

Sitten pääsenkin esittelemään värkkiäni tohtorille ja aletaan tutkimaan missä vika, jos bebellä kaikki vaan on kunnossa.