Vaikuttaisi siltä että huoli oli taasen turhaan. Onneksi. 

Ultrassa oli kaikki niin kuin pitääkin eikä seulonnassakaan tullut vastaan mitään huolestuttavaa. Lääkäri sanoi tiistaina sen, mitä olisin kipeästi toivonut kuulevani terveydenhoitajalta. Vaikka pissassa on vähän verta, ei tarvi olla huolissaan. Jatkotutkimuksia kyllä seuraa, mutta kun sikiöllä näyttää olevan kaikki hyvin eikä mitään muita oireita ole, niin ei hätää. 

Kävinkin labrassa vaihteeksi antamassa erinäisiä näytteitä ja nyt odotellaan tuloksia. Jos niistä ei saa mitään uutta infoa, niin tutkitaan vielä virtsateitä ultraäänellä. Suhtaudun tähän ihan tyynesti ja pissaan vaikka sataan purkkiin jos niikseen tulee. Jos vaan beibellä on kaikki hyvin. 

Toisen kolmanneksen alku ei tuonut helpotusta pahoinvointiin. Päinvastoin, tuntuu että tilanne on paikoin jopa pahempi. Yök. Puuro onneksi auttaa yrjöämiseen. Oksentaminen onneksi loppui siihen kun aloin syömään kaurapuuroa aamuin illoin. Puuro on niin neutraalin makuista ja hajuista, että pystyn työntämään sen väkisin alas vaikka mitään ei tekisi mieli syödä. 

Sen lisäksi sattuu selkään. Yläselässä todettu vanha vaiva on alkanut kiukuttelemaan uudestaan. Alaselässä oireilee äkäinen iskias, joka saattaa aiheuttaa äkillisen kipupiikin ihan yllättäen. Todella raivostuttavaa.

Mutta onhan tää nyt mieletön saavutus. Selvittiin eka kolmannes! Sen kunniaksi uskaltauduin ostamaan kaksi pientä vaatettakin. Ja ne oli niin pieniä! Vastasyntyneen vaatteita tuijottaessa sitä vaan aina hämmästelee, että miten kukaan voi olla oikeasti niin pieni. <3