IHANA HELSINKI
Mitä enemmän tulee ikää, sitä pienemmistä asioista iloitsen. En oikeastaan tarvitse paljon, monesti riittää vapaapäivä ja hyvä kirja. En ole myöskään kylässä ramppaaja, eikä meillä käy vieraita kuin hyvin harvakseen. On kuitenkin yksi asia, josta mieheni kanssa nautimme suunnattomasti, ja se on ihana Helsinki. Ja nyt kaikki stadilaiset varmaan huokailevat tylsyydestä, mutta se ei vähennä hehkutustani yhtään.
Olemme tapoihimme urautuneet, koluamme samat kahvilat ja ruokapaikat
Suuntaamme siis Helsinkiin lähes aina kun kaipaamme viikonlopuksi tekemistä. Helsinki on lempipaikkojamme mihin tahansa aikaan vuodesta, ja piristää joka kerta. Olemme tapoihimme urautuneet, koluamme samat kahvilat ja ruokapaikat, mutta teemme kierroksemme aina yhtä hyvillä mielin. Lämpiminä kesäpäivinä saatamme vaeltaa Helsingin kaduilla, katsella näyteikkunoita, ravintoloita ja ihmisiä. Kerrytämme askeleita, ja se sujuu kuin itsestään kiireettömyydestä nauttien.
Pidämme eniten Esplanadin tunnelmasta. Kierrämme Stockan tavarataloa, ihastelemme siellä Artekin huonekaluja tai hypistelemme uusia vaatteita. Vaikka olen ehdottomasti introvertti persoona, on Stockmannin tuoksut ja erilaisten ihmisten paljous välillä todella kiehtovaa. Kahdeksannen kerroksen ravintolassa tilaamme yleensä salaattia ja juttelemme. Tai olemme juttelematta. On mukavaa vain nauttia annoksesta, jonka eteen ei ole itse tarvinnut nähdä vaivaa.
Kierrokseemme kuuluu myös kirjakaupassa vaeltelu, jossa tutkimme uutuuksia ja kiertelemme kirjalta toiselle. Odotan tätä hetkeä, koska silloin saan yleensä jotain uutta lukulistaani, jonka en halua ikinä lyhenevän. Kirjakaupalta suuntaamme Cafe Esplanadille, jossa on jotain niin ihanaa ajan patinaa, että koen siirtyväni toiseen maailmaan.
Viime viikonlopun lauantai oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin, kun suuntasimme Helsinkiin viettämään (ehkä viimeistä) kesäpäivää. Tavoistamme poiketen jätimme auton kauemmas, ja kuljimme Narinkkatorin läpi ja pysähdyimme Kampin kappelille. Kappeli oli niin huikean kaunis, että jopa minä, paatunut verbaalikko löysin visuaalisen puoleni ja otin siitä muistoksi kuvan. Sinistä taivasta vasten kappelin kaunis kaarimuoto pääsi oikeuksiinsa, ja samaa mieltä olivat monet turistit jotka laillani tuijottivat ylöspäin silmiään auringossa siristellen.
Olimme kappelilla vain hetken, mutta olen katsonut ottamaani valokuvaa monta kertaa. Jostain syystä rakennus teki juuri nyt vaikutuksen, vaikka olen kulkenut sen ohi lukuisat kerrat. Kampista jatkoimme matkaa vielä Roballe ja sieltä Rikhardinkadun kirjastolle, joka harmikseni olikin kiinni.
Vaikka Helsinki on ihana, on se sitä juuri siksi, ettei se ole osa arkeamme
Hikisinä päätimme kierroksemme lempikahvilaamme, jossa join vähän liian vahvan, mutta hyvä latten. Siellä istuessamme taisimme taas kerran puhua siitä, miltä tuntuisi asua Helsingissä. Ihme kyllä, emme enää ole ajatukseen kovin ihastuneita. Vaikka Helsinki on ihana, on se sitä juuri siksi, ettei se ole osa arkeamme. Ja kenties se on meille vähän kaukana siitä, mistä elämämme koostuu. Vähän liian villiä ja suurta tässä iässä :)