TEKEMÄTTÖMYYDEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Työpaikka on vaihtunut, ja miltei heti karkasinkin lomailemaan muutamaksi viikoksi. Pääkoppani tarvitsi lomaa, kehoni tarvitsi lomaa, ajatukseni tarvitsivat taukoa kaikesta suorittamisesta. Päätin heti loman alettua, että kahteen viikkoon en tee mitään. Ja tätä päätöstä olen toteuttanut jo reilun viikon verran varsin mallikkaasti.

ENSIMMÄINEN VIIKKO TEKEMÄTTÄ MITÄÄN

Ensimmäisen lomaviikon vietimme mieheni kanssa kahden etelän auringon alla. Paras tapa aloittaa loma. on heti lähteä pois kotoa, pois rutiineista johonkin ihan muualle. Viikon verran vain makasimme auringon alla, luimme, söimme hyvin, nukuimme, luimme vähän lisää ja söimme taas. Yhdellekään päivälle emme suunnitelleet mitään, emmekä edes lähteneet tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä tai rerkikohteita. Me vain olimme, ja lilluimme ihanassa tekemättömyyden kuplassa. Joku voisi pitää moista lorvimista ajan hukkana, mutta meille se oli riittävästi juuri sitä kaikkea mitä kaipasimmekin.

Viikon aikana keskustelimme tekemättömyyden pitkäveteisyydestä, jopa tylsyydestä, josta on kuitenkin mahdollisuus nauttia. On ihanaa kun aika matelee. On ihanaa, kun voi kerrankin uppoutua kirjaan ilman keskeytyksiä, ja päivät kuluvat ilman velvoitteita. Lomallamme ei ollut kohokohtia, mutta ei myöskään pohjakosketuksia, viikko oli tasaista ja päivät muistuttivat toinen toisiaan.

TEKEMÄTTÖMYYS ON OK

Paljon puhutaan siitä, että nykyään suoritetaan myös lomalla. Sosiaalinen media oikein vaatii meitä postailemaan upeita valokuvia, ja tilannekatsauksia loman varrelta. Lomasta on tullut statussymboli, niin kuin elämästä yleensäkin. Se on jotenkin surullista, koska hyvä elämä ei oikeastaan tarvitse krumeluureja ympärilleen. On ihan ok vain olla, tai tehdä asioita joista nauttii, vaikka muu maailma ei niitä asteikollaan kovin korkealle arvottaisikaan.

Vaikka matkustaminen ulkomaille on jo sinänsä etuoikeutettua tekemistä, voin kuitenkin hyvillä mielin tunnustaa, että meillä on ollut tosi tavallinen loma, johon ei ole kuulunut yhtään wow- hetkeä, ei shoppailuja kaupoissa, ei hienoja illallisia, ei viiniä, ei juhlia. Emme raahanneet mukanamme tuliaisia, tai käyneet paikoissa johon moni muu olisi ehkä halunnut mennä. En ottanut viikon aikana kuin viisi valokuvaa, koska kokemuksesta tiedän, etten myöhemmin kuvia tule katsomaan. Valokuvaaminen myöskin häiritsee hetkessä olemista, enkä pidä siitä kuinka puhelin muutenkin on liikaa läsnä lähes kaikissa elämän käänteissä. Voin, ja haluan olla ilman sitä edes joskus.

TOINEN VIIKKO TEKEMÄTTÄ MITÄÄN

Nyt olemme palanneet kotiin, jossa seuranamme ovat taas arkiset askareet , tiskit ja pyykinpesu. Olen kuitenkin päättänyt tämänkin viikon viettää mahdollisimman yksinkertaisesti. Käyn urheilemassa, nukun päiväunet jos huvittaa, luen ja kirjoitan.Ehkä jossain kohtaa päivää nostan jalat ylös ja tuijotan seinää. Viimeksi mainitusta voisin sen valokuvan jo ottaakin, siinä olisi ainakin sisältöä kerrakseen.

hyvinvointi ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *