Miksi en hakenut akneen hoitoa aikaisemmin?

Haluan uskoa siihen, että asiat alkavat helpottamaan yksi kerrallaan. Ainakin niin on tähän mennessä käynyt aina. Perjantaina sain hoidettua jälleen yhden mieltä vaivanneen asian ja vasta nyt ymmärrän, kuinka paljon se auttoi oloani kokonaisvaltaisesti. Olen kärsinyt neljä vuotta aikuisiän aknesta, joka on vaikuttanut arkeeni melkoisesti. Kasvoni eivät ole kokonaan aknen peitossa, mutta etenkin poskien ja leuan alueella on punaisia näppylöitä, jotka kutisevat ja ovat kipeitä. Iho on välillä niin arka, että jopa huivi kaulalla voi tuntua inhottavalta.

Vähitellen vuosien aikana olen onnistunut löytämään ihonhoitotuotteita, joiden avulla ihoni on ollut siedettävässä kunnossa. Apteekissa myytävät La-Roche Posayn herkälle iholle sopivat puhdistustuotteet ovat olleet minun iholleni sopivimmat. Myös Avonin valmisteet ovat olleet käytössä jo pitkän aikaa. Meikkiä käytän päivittäin enkä voisi kuvitella meneväni töihin ilman päivittäistä ehostusta. Suurin osa meikeistäni on mineraalipohjaisia, mutta en ole havainnut luonnonkosmetiikasta olevan huomattavaa hyötyä aknen hoitoon liittyen. Käyttämäni tuotteet ovat olleet kukkarolle ja iholle sopivimpia. Akneihon hoito tulee nimittäin kalliiksi, kun erilaisia tuotteita on kokeiltava ja usein huokeimmat valmisteet aiheuttavat katastrofin iholla. Tässä vaiheessa voisin mainita, että olen yrittänyt hoitaa aknea myös lukemattomilla kotikonsteilla. Viimeisimpänä kiinnitin erityishuomiota hygieniaan ja ryhdyin vaihtamaan puhtaan kasvopyyhkeen ja tyynyliinan joka toinen päivä. Puhdistin myös meikkisudit tavallista useammin ja pidin niitä erillään muista meikeistä. Mistään käyttämistäni keinoista ei tuntunut olevan merkittävää apua. Käyttämilläni kasvojenhoitotuotteilla ja päivittäisillä rutiineillani sain kuitenkin jotenkin sinniteltyä ihoni kanssa.

20170401_194752 (1).jpg

Viimeisimmän vuoden ajan akne on kuitenkin vain pahentunut ja erityisesti viimeiset kuukaudet ovat olleet vaikeita. Mieheni on saanut kuulla osansa valituksesta ihoni suhteen. Hän tietää jo, että hetken hiljaisuus kylpyhuoneen peilin edessä tietää huonoa ja pikaisesti kuuluukin olohuoneen puolelta kommentti ”Älä nypi!. Kaikki tämä kertoo siitä, että oloni iho-ongelman kanssa on ollut melko toivotonta. Niinpä varasin ajan ihotautilääkärille kuukausi sitten ja perjantaina kuumeinen odotus palkittiin. Olen käynyt aknen takia lääkärissä aiemminkin parisen vuotta sitten. Näin jälkeenpäin pitkä ongelman kanssa kärvisteleminen tuntuu hölmöltä. Miksi en hakenut akneen hoitoa aikaisemmin?

Lääkäri kertoi aknen ilmenevän minulla aikuisille tyypilliseen tapaan poskien alaosassa ja leuassa. Hän ehdotti vahvemman Roacuttan -hoidon aloittamista, mutta päädyimme kuitenkin kesää vasten antibioottien ja lääkevoiteen yhdistelmään. Jos vaiva ei lähde näillä keinoilla, harkitsen syksyllä aloittavani vahvemman hoidon. Aikaisemmin olen syönyt kaksi antibioottikuuria, jotka ovat tuoneet helpotusta hetkeksi. Noiden kuurien kanssa minulle ei ole kuitenkaan määrätty lääkevoidetta ja nyt toivonkin sen olevan tieni pelastukseen. Tiedättekö sen tunteen, kun mielessä herää toivo siitä, että jokin asia selviää. Jotenkin minulla on nyt luottavainen olo ja lääkärin asianmukainen hoito auttoi jaksamaan tämän vaivan kanssa taas hetkisen. Minun kohdallani lääkäriin olisi pitänyt mennä aikaisemmin. Jokapäiväiset pulmat ihonhoitoon liittyen ovat vaivanneet mieltäni pitkään ja vieneet mielialaa alaspäin. En osannut odottaa, että oloni kevenisi näin paljon. Toivon tietenkin, että antibioottikuuri ja lääkevoide hoitavat ongelman pysyvästi, mutta tarvittaessa haen apua uudelleen, kunnes ihoni on taas kunnossa. Pitäkäähän tekin huolta itsestänne kokonaisvaltaisesti. Joskus ihan pienikin asia voi olla avain parempaan mieleen.

Tuulim 

 

Kauneus Oma elämä Mieli Iho

Lomapäivä

Herätys klo 10.35 

Koira odottaa hiljaa tyytyen osaansa ja tietäen, että omistaja ulkoiluttaa sen heti ensimmäisenä noustessaan. Se on asia, josta masentunut pitää kiinni. Eläimen ei tarvitse kärsiä sairauden aiheuttamasta laiskuudesta vaan yleensä koiran kanssa ulkoillaan jo aamuvarhain. Tänään päivä oli kuitenkin poikkeus. Loman kunniaksi haalittu flunssa sekä sukulaisten vierailut ovat pakottaneet nukkumaan ilman herätyskelloa. Aamulla sängystä herää kuitenkin yhtä väsynyt nainen kuin muinakin tavallisina aamuina. Rauhallinen päivä, jonka saa pyhittää lepäämiselle ja flunssasta toipumiselle tuo hyvää mieltä. Mutta silti takaraivossa paukuttaa kiukku siitä, että sairastan jälleen kerran lomalla.

Olen toipumisessa jo siinä vaiheessa, että pienet vastoinkäymiset eivät vie elämääni syvälle peiton alle. Ei kuitenkaan tarvitse mennä puoltakaan vuotta taaksepäin ajassa, jos haluttaisiin nähdä omiin itkuihin ja musertaviin kuvitelmiin jämähtänyt nuori nainen harmittelemassa kohtaloaan. Näinä hetkinä huomaan parantumisprosessini olevan liikkeessä ja se on mahtavaa. Kun vastoinkäymiset, loma tai muuten vain arki eivät vedä minua masennuksen tunnetilaan, olen kiitollinen. Kiitollinen siitä, ettei ahdistus purista rinnassa eikä tulevaisuus tunnu mahdottomalta ajatukselta. 

Tähänkin parantumisen ja toivon vaiheeseen ollaan päästy aika monen tien, polun, jyrkänteen ja virran kuljettamana. Yhä edelleen olen vasta matkani alussa, mutta juuri nyt nautin päivästä, jolloin ahdistus ei paina rinnassa. Oloni on takertuva. Tästä tunteesta en haluaisi päästää irti. 

Tuulim

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään