Kun kausi vaihtuu ja huomaan vaatekaappia inventoidessani, että tarvitsen/haluan jotain uutta, alkaa aina pienimuotoinen projekti. Uskon siihen, että vaivalla ostettu vaate, tai mikä tahansa muukin hyödyke, on harkittu ja siten vastuullinen valinta. Vielä vastuullisemmaksi se tulee, jos ostan käytettyä. 

Onneksi käytettyjen vaatteiden markkina ei ole enää sotkuisten kirppareiden varassa, vaan valinnan voi tehdä kotisohvalta murto-osalla kirppareilla vietetystä ajasta, kohdennetusti, ja valikoimat ovat päivä päivältä paremmat. Käytettyjen vaatteiden markkina tekee myös osaltaan uusien vaatteiden hankintapäätöksistä vastuullisempia – halpamuodilla kun ei ole jälleenmyyntiarvoa!

Mietin etsiessäni, millainen vaate olisi sellainen, että käyttäisin sitä varmasti paljon ja monta vuotta. Sitten googlailen malleja ja brändejä, joista pidän ja ryhdyn pläräämään – tavoitteenani löytää haaveissa oleva vaate käytettynä. Olen viime vuosina löytänyt todella usein esim. takkeja itselleni ja lapsille käytettyinä, vieläpä joitakin aivan tiettyjä merkkejä ja malleja, joita olen etsinytkin.

Tänä vuonna jahdin kohde oli villakangastakki, jollaista minulla ei aidosti ole. Kymmenisen vuotta vanha, tyköistuva Benettonin twill-takki kiristää miehustasta – sille tarvittaisiinkin muuten seuraava omistaja kokoa 36 🙂 Huomasin taannoin Stockan kantismainoksessa Ted Bakerin vaaleanruskean takin, jonka malli oli minusta ajattoman kaunis, ja sen sisäpuolella löytyy tietenkin tedbaker-tyyliin ihana kukkakuosinen vuori. Sitten vain etsimään sitä käytettynä! 

Menin jostain syystä ensimmäiseksi Tori.fi:hin, jossa on nykyään valtavasti vaatteita – yleensä olen aloittanut etsinnät Huuto.netistä. Yli 60% myyntiä vuositasolla kasvattanut Tori.fi ei ole enää pelkkä kodinkoneiden ja urheiluvälineiden markkinapaikka, vaan myös kelpo vaatekauppa. Positiivinen kierre on siis lähtenyt vihdoin käyntiin: mitä enemmän tarjontaa, sitä enemmän kävijöitä ja kauppaa ja toisinpäin. 

Ja bingo, juuri tämä takki löytyikin Torista minun koossani ja tietenkin alle puoleen hintaan uuden arvosta. Kauppa toimituksineen oli kaikin puolin sujuvaa kuten aina. Tottakai netissä pyörii joitain huijareitakin, mutta sellaiset on myös melko helppo erottaa. Esim. Huuto.netissä myyjillä on koko arvosteluhistoria näkyvillä joten nopea vilkaisu riittää kertomaan, onko asialla rehellinen myyjä vai joku muu. 

Takki on täysin uudenveroinen, liekö pesetettykin, koska on niin kovin siisti. Tein siis jälleen kerran hyvät kaupat! Tällä voikin vetää tyylikkäästi seuraavat kymmenen vuotta. Happy!

Stay sustained <3

Emmi

Nyt kaivan esille vaatekaapin noloimpia sisältöjä, enkä puhu nyt vikaostoksista, vaikka ehkä luulit niin. Käsi ylös, kenellä on kaapissaan kivoja vaatteita, joissa on jokin pikkuvika, jota et ole viitsinyt korjata / korjauttaa? Kun vaate on vieläpä niin kiva, ettei sitä raaski roskiinkaan heittää, se jää ikään kuin limboon, joskus vuosiksi, odottamaan jotain ratkaisua.

Joidenkin korjaaminen ei ole edes mahdollista, jotkut taas pitää ilman muuta pelastaa roskikselta, sillä rikkinäiset ja likaiset vaatteet lasketaan lumpuksi. Sille taas ei ole ainakaan meidän alueella kunnon kierrätysmahdollisuuksia, mikä onkin oman postauksensa aihe..

Mulla on muutamakin itse pilattu tai omia aikojaan hajonnut vaate. Ihana laventelinvärinen paitis meni ensimmäisellä käyttökerralla pilalle, kun toin lapsen taidetta tarhasta eikä glitterliima ollut vielä kuivunut. Toisesta, aika hintavastakin puserosta, lähti tyypillisesti ensin niskassa olevan napin kiinnityslenkki ja sitten purkautui itsestään koko alahelma – että sellaista laatua. Eniten mua on kuitenkin harmittanut Minimumin takkini hajoaminen.

Takki on täydellinen välikauteen ja mietoon talvisäähän; siinä on tikkivuori ja öljykangasmainen pinta, suuren suuret huppu ja taskut. Toinen suurista taskuista tarttuikin kerran johonkin ovenkahvaan muistaakseni vauhdikkaan aamun tuoksinassa, ja repeytyi kunnolla. Ehkä vähän nolo myöntää, mutta pidin takkia koko viime talven, rempsottavasta taskusta huolimatta. Tämän talven tullen (se näyttää tosiaan jo tulleen!) päätin tehdä asialle jotain.

Mulla pysyy kyllä neula kädessä ja korjaan itse kaikki vaatteet jotka pystyn, mutta käsin. Lempitakki on vettähylkiväksi pinnoitettua sitkeää kangasta, jonka kömpelö käsinompelu lähinnä pilaisi. Onneksi asun alueella, jossa kaikenlainen vaihdantatalous kukoistaa. Äitikollega, jonka kanssa olen jonkin verran vaihdellut vaatteita ja jolle annoin taannoin muutaman tyttäreni pieneksi jääneen vaatteen, tarjoutui vastineeksi ompelemaan jotain pientä kun tarvitsen. Sehän kävi tietenkin suit sait ja nyt on lempitakilla uusi elämä!

Vaatteiden käytössä pitäminen tai kiertoon laitto vaatii niiden arvostamista ja pientä vaivaa kunnostamisessa, mutta se kannattaa nähdä. Kun tietoisuus tästä asiasta vastuullisuustekona lisääntyy, lisääntyvät toivottavasti myös korjausompelupalvelut, jotka ovat vielä harvassa ja hinnat pilvissä. Toistaiseksi kannattaa turvautua kätevään kaveriin tai naapuriin, jos sellainen sattuu löytymään.

Vaihdossa voi vaikka antaa itselle tarpeettomia, mutta toiselle mieluisia vaatteita, jolloin nekin saavat toisen, kolmannen tai neljännenkin elämän.

Stay sustained <3

Emmi