Onko sulla 0-10-vuotias lapsi? Onneksi olkoon, sitten on vielä joitain vuosia aikaa vaatettaa lapsesi vastuullisesti!

Tämä on tietysti karrikointia, mutta pääsääntöisesti lasta ei hirveästi kiinnosta vaatevalintansa, ja vastuu niiden tekemisestä on aikuisella. On eriskummallista, että monet äidit vaatettavat lapsiaan kuin nukkeja, käyttäen paljon vaivaa ja rahaa vaatteisiin, joiden käyttö jää vähälle joka tapauksessa. Pienen lapsen, jos kenen, vaatteiden ja kenkien suhteen voi tehdä todella ekologisia valintoja lainaamalla ja kierrättämällä näitä vähän käytettäviä tuotteita.

Jotkut vaatevalmistajat ovat tajunneet ekotekojen kasvattavan brändiuskollisuutta. Tässä todella potentiaalisessa kiertotalouden osa-alueessa on kuitenkin vielä todella paljon tehtävää, ja uudet bisnesmallit nostavat vasta päätään. Miten olisi esimerkiksi lasten juhlavaatteiden lainauspalvelu? 10-vuotias poikani on tarvinnut tummaa pukua vain kerran elämässään – ja se tietenkin lainattiin kenkineen päivineen naapurista.

Mutta mitä tapahtuu hyville pyrkimyksille 10 vuodesta eteenpäin? Se ei olekaan kovin vastuullista kerrottavaa. Itse pääsin tyttäreni kanssa helpolla ensimmäiset 10 vuotta; hänelle oli aivan sama mitä päälleen laittaa eikä tarha- tai kouluaamuina olla koskaan riidelty pukeutumisesta. Nyt, pian 12-vuotiaana, onkin eri ääni kellossa, kun takkutukkaisesta heppatytöstä kuoriutuu teini. Teini, jonka elämän sisältö on tällä hetkellä amerikkalainen poptähti Ariana Grande. 

Kuinka ollakaan, Grandella on kokonainen mallisto halpamuotia ja asusteita H&M:n valikoimissa. Vastuullisemman vaatekaapin saranat ovat natisseet, kun olen yrittänyt hakea tasapainoa omien valintojeni ja esiteinin toiveiden välille. Vaikka olen yrittänyt olla saarnaamatta halpamuodin haitoista liikaa, tyttäreni on kyllä melko tiedostava eikä itse asiassa useinkaan halua ostoksille edes kun oikeasti tarvitsisi jotain. Ariana-vaatteet ovat eri asia. 

Niiden kanssa tulin siihen tulokseen, että ostin yhden hupparin ja yhden teepaidan, mutta sitten riittää. Koen tämän olleen katkera kompromissi, sillä tiedän hyvin, että tämä on tytölleni vain vaihe, eikä varmaan mene puoltakaan vuotta kunnes Grande vaatteineen on unohdettu (ja vaihdettu johonkin uuteen villitykseen). Tuntuisi kuitenkin ankaralta olla sallimatta lapsille mitään, mitä he haluavat – kunhan valinnoista keskustelemista pidetään väsymättä agendalla. 

Nuorten tyttöjen esikuvana Grande on ottanut hyvin vastuuta fanikunnastaan muissa asioissa, mutta markkinakoneisto on ottanut popparista yli. On fanituotteet, H&M:n mallisto, laukkuja, hajuvesiä – en edes halua tietää mitä kaikkea. Sääli, sillä tällaisilla Instan seuratuimmilla vaikuttajilla on todella paljon valtaa nuorten kulutuskäyttäytymiseen ja siten tilaisuus myös saada suurta muutosta aikaan.

No, vaikken olekaan cool, toivon voivani olla itse sellainen esikuva, että kun ajan oloon lapsistani tulee aikuisia, heillä on täysin erilainen suhtautuminen kaikkeen kuluttamiseen kuin esimerkiksi 90-luvulla nuoruuttaan eläneellä äidillään. Tämän nuoren naisen naurettavista vaatetusvaiheista saakin joskus ihan oman postauksensa..

(Try to) Stay sustained <3

Emmi

On taas se aika vuodesta, jolloin kapuan katonrajaan ja otan alas pahvisia kodin säilytyslaatikoita, joihin nelihenkisen perheeni pipot, hanskat ja huivit on pakattu. Vaikka olen muuttanut vaatteiden ostokäyttäytymistäni, kulkeutuu näissä laatikoissa edelleen melkoisia hirvikkeitä eli esimerkkejä huonosti harkituista ostoksista.

Tämäkin tuoteperhe liittyy samantyyppisiin “uusi kausi, jotain uutta” -tyyppisiin, entisen minäni ostotottumuksiin. Pipot, hanskat ja huivit ovat edullisia, kivoja kausituotteita, joita on helppo vaihdella ja muuttaa tyyliä mätsäämään vaikkapa uuden takin kanssa. Niinpä niin. 

Näitä edullisia, kivoja kausituotteita olenkin näköjään ostanut erityisesti lapsille halvimmasta päästä. Kaikki meistä varmaan tietää, miltä vaikkapa akryylistä tehty pipo näyttää yhden kauden jälkeen. Käytössä se on nihkeä ja nuhjuinen ilmestys. Esiteinin epäpuhdasta ihoa vasten se on huonoin mahdollinen materiaali, eikä lämmitä nimeksikään, kosteuskäyttäytymisestä tai pesunkestosta puhumattakaan. Sen elinkaari on alle vuosi + mahdollinen uudelleenkäyttö.

Sama materiaaliongelma pätee tietenkin yhtä lailla hanskoihin ja huiveihin. Ehken ole ainoa, jolla mielenkiinto ihoa vasten puettavien materiaalien laadukkuuteen lopahti vauvakauden jälkeen, enkä myöskään ainoa joka ei haluaisi maksaa kasvavan lapsen piposta (joita muuten hukataan 1-2 kaudessa) vaikkapa 30 euroa. Säilytyslaatikoiden sekalaista sisältöä katsoessa tulee kuitenkin mieleen, että olisihan lapsi voinut näiden kympin pipojen hinnalla käyttää jokusen vuoden vain yhtä laadukasta, ja siksi kalliimpaa, pipoa ja huivia. 

Onneksi naapuri tuli ja vei parhaat lasten pipot ja huivit päältä, loput päätyivät H&M:lle kiikutettavaan tekstiilikierrätyspussiin. Lukuunottamatta muutamaa omaakin hutiostostani, itselleni kuuluva laatikoiden sisältö oli onneksi kuin tapaisi vanhan ystävän pitkästä aikaa: Uniqlon kashmirpipo, laadukkaat nahkahanskat, villavuoriset säämiskähanskat, Hestran lasketteluhanskat, Repeatin 13 vuotta vanha kashmirhuivi sekä Mulberryn käytettynä ostamani, n. 15 vuotta vanha klassikkohuivi, josta rispaantuvia langanpäitä alankin iltapuhteiksi ommella takaisin kiinni. Näillä kaamosta kohti!

Stay sustained <3 

Emmi