Synnytykseen valmistautuminen

 

Esikoista odottaessani 2015 toivoin kotisynnytystä. Odotin niin paljon, että pääsen synnyttämään doulan ja kotikätilön avustuksella kotiini. Laskettu aika oli elokuun puoliväliin ja jännitin ehdinkö saada synnytysallasta ystävältäni, jolla synnytys oli määrä tapahtua ennen minua. 

Sain kun sainkin altaan. Päiviä kului lasketusta ajasta. Vauvan sydänääniä seurailtiin, kävin neuvolassa, luin keskusteluja synnytyksen käynnistämisestä luonnollisesti. Kävin vyöhyketerapiassa ja hierojalla. Sss-menetelmästä ei ollut vaikutusta, eikä mistään muustakaan.

Minulle soiteltiin synnytyssairaalasta, että täytyisi jo tulla. Ei mikään kiire, mutta kunhan tulisin mahdollisimman pian. 

Kotikätilöni päivysti vielä minulle, sillä olihan lasketusta ajasta mennyt yli vain reilu viikko enkä todellakaan ollut valmis sairaalaan. 

Mielessäni olin valmis synnyttämään, tosin vasta synnytyksen jälkeen myöhemmin olen tuntenut, että olisin halunnut olla valmis, mutta en ollut. Jännitin synnytystä kuitenkin. Jännitin sairaalaa ja mietin mitenhän synnytys tulee sujumaan.

Lopulta raskausviikko 42 saapui, oli sunnuntai ja toivottiin kotikätilöni kanssa, että vauva alkaisi syntymään. Kätilöni täytyi 4 viikon päivystysajan jälkeen palata töihin toiselle paikkakunnalle.

Maanantaina, rv 42+1 lähdin käymään synnytyssairaalalla. Luulin, että siellä on yliaikaisuuskontrolli, katsotaan miltä tilanne näyttää. Odotin huoneessa ja samalla otettiin käyrää vauvan sydänäänistä. Ne oli kunnossa.

Lääkäri saapui lääkkeen kanssa. Aloin itkemään. Mietin, että ei tämän näin pitänyt mennä. Minua on huijattu. Miten pääsisin siitä tilanteesta pakoon? Lääkäri vain tokaisi, että älä itke siinä, turhaan kulutat energiaa tällaiseen asiaan, vauvan vain pitää saada syntyä jo (itseasiassa heidän mielestä sen olisi pitänyt syntyä jo yli viikko sitten).

Se siitä kontrolliajatuksesta. Pyysin ultrausta, että katsottaisiin onko kaikki kunnossa. Napanuoran virtaukset, lapsiveden määrä, vauva. Ei. Perustelut oli sille, että hetken päästä tilanne voisi olla aivan eri, ihan turhaan.

Pyysin jotain muuta kuin lääkettä. En uskaltaisi ottaa sitä. 

Vaihtoehtoina oli lääke, tippa ja ballonki. Siinä mietin, että onneksi minulla on tietoa mitä ne ovat, eihän ne kerro muuten mitään. Lääkäri kertoi hyvät ja huonot puolet kustakin. Valitsin ballongin.

 

 

Siinä sitä mentiin sitten. Synnytys käynnistettiin.

 

Kirjoitan esikoisen synnytyksestä vielä erillisen postauksen.

 

 

Tässä toisessa raskaudessa olen lukenut paljon vähemmän mitään synnytyksestä, synnytyksen kulusta, synnytyksestä palautumisesta tai oikeastaan mistään. En voi saada kotisynnytystä taloudellisen tilanteen vuoksi ja jännitän myös keskitalvea synnytysajankohtana. Tuntuu hurjalta ajatella, että pieni heiveröinen vauva saapuu keskelle pakkasia. 

Raskausaikana olen kuunnellut äänitteitä Rento synnytys -verkkokurssilta. Kurssilla on myös hyvää lukemista, tosin oltuani Aktiivinen synnytys ry:n jäsenenä ehkä 5 vuotta, olen saanut yhdistyksen Sydänääni -lehdistä poimittua samoja asioita. 

Toiveissani on myös ollut osallistua hypnosynnytys -kurssille, vielä kyllä ehtisin. Ihaninta olisi osallistua MaaMaman synnytysvalmennuksiin, sillä Malla osaa kertoa niin luontevalla tavalla naiseuteen ja synnytykseen liittyvistä asioista.

Olen aiemmin osallistunut Minna Sangin kursseille, joissa syvennytään raskausajan joogaan ja synnytykseen. Myös joogaohjaaja ja -opettajakoulutuksissa on syvennytty hengitykseen ja rentoutukseen.

Jollain tavoin tiedän mitä keinoja minulla on selvitä synnytyksestä hyvin, mutta itse tarvitsen synnytykseen tukea mukaan. Olen varannut synnytykseeni mukaan doulan. Tiedän hänet entuudestaan ja meillä on yksi/kaksi tapaamista ennen synnytystä ja voin olla häneen yhteydessä tietysti milloin vain. Doulalta toivon läsnäoloa, muistuttamista omiin kykyihini, muistuttamista rentoutumiseen ja hengittämiseen, toimimista tukena ja turvanani.

Toivon, että synnytys käynnistyy luonnollisesti sopivaan aikaan. Toivon, että yhteistyö vauvan kanssa sujuisi ja doula pystyisi tukemaan meitä monin tavoin. Toivon, että synnytyssairaalassa meidät otettaisiin hyvin vastaan ja meille annettaisi aikaa ja rauhaa.