Aloitetaan alusta

 

Puhelimeni on mennyt rikki ja kuvat viime kirjoitukseni tiimoilta on edelleen puhelimessani sisällä.
Tein 3 viikon ajan kamomilla-kehäkukkahaudukkeella hiushuuhteluita tavallisen hiustenpesun päätteeksi. Kuvat ja kokemukset, sekä käyttöohjeet tulevat erilliseen postaukseen vielä 🙂 

Tämä on tyypillistä vataa.
Asioita ei välttämättä saa saatetuksi loppuun vaikka innokkuus aloittamiseen on todella suuri. Ja näitä alkuja on useita, loppuja harvemmin. 

Halusin nyt aloittaa alusta.

Elän muutoksien aikaa kokoajan.

Tällä hetkellä olen juuri löytänyt paikkani uudessa koulussa talonrakentaja-linjalla. Samalla opinnot luontaishoitajakoulutukseen on kesken. Se tuntuu olevan minulle pitkä prosessi, joka vie aikaa. Opinnot ovat pääsääntöisesti itseopiskelua, mutta ryhmän kanssa tavataan lähiopinnoilla yli 600 km päässä, joten matkustaminen Frantsilan koulutuskeskukseen ottaa myös oman aikansa. Itseopiskelu on haasteellista itselleni, sillä opiskeluajan ottaminen arjesta on aina ollut vaikeaa. Lukujärjestys voisi selkeyttää!

Aika on myös yksi minulle haastava. En osaa elää ajan kanssa. En jaksa kiirehtiä. 
Tästä onkin osa lähimmäisistäni hieman kärsineet, mutta ehkä he ovat tottuneet, että olen aina myöhässä. En paljon, ja yleensä pyrin olemaan täsmällisessä ajassa.

Samaan aikaan arjessani elän 2,5-vuotiaan poikani kanssa, sekä mieheni ja hänen teinipoikansa. 

Rakastan olla äiti. Sitä olen halunnut olla aina. Tai siitä lähtien kun mieleni vauvoista oli muuttunut. 

Minulla on pikkusiskoja ja -veljiä, useampia. Näen heitä aika harvoin enkä ole paljon yhteyksissäkään, mutta välitän jokaisesta todella paljon. Itseasiassa puhelimeni mentyä rikki, minulla ei ole kenenkään siskoni tai veljeni puhelinnumeroitakaan nyt tallessa. Nuorimmalla ei taida olla edes puhelinta, hän on vielä sen verran pieni.

Haluan olla hyvä isosisko, haluan olla hyvä äiti, mutta joskus se on vaikeaa. Haluan olla myös hyvä kumppani parisuhteessa, mutta se tuntuu ehkä kaikista vaikeimmalta, sillä verisidettä ei ole. Ei hyvinä eikä huonoinakaan aikoina.

Olen aina haaveillut omasta kodista.

Olen piirtänyt monia pohjapiirroksia, sisustanut niitä, remontoinut ja sisustanut oikeita kotejani, kerännyt kuvia lehdistä ja pinterestistä. Olen opiskellut peruskoulun jälkeen pintakäsittelyalalla sekä hetken puusepän opinnoissa, mutta sitä koulua en ole vieläkään käynyt loppuun. 

Tällä hetkellä suurin haave olisi itse rakentaa ekologinen pientalo itselle. 

Samoten olen useita vuosia haaveillut puutarhasta ja kasvimaasta.

Tämänhetkinen parveke ei tunnu riittävän, sillä siinä on kastelutyötä niin paljon sekä siivoamistakin.

Kasvattaisin heti kehäkukkaa, sipuleita, porkkanoita, herneitä, yrttejä, kesäkurpitsaa…

Olen miettinyt myös siirtolapuutarhaa, mutta se tuntuu kalliilta vaihtoehdolta verrattaen mitä hyötyjä siinä kokonaisuudessaan on.

Onneksi elämässä on yleensä paljon vaihtoehtoja mihin tarttua, mistä pitää kiinni ja mistä päästää irti. 

Jokainen vuosi kerrallaan, elämä on mielenkiintoista vaihtelua.

Ihanaa viikonloppua!