Kohtaaminen

Blessing, love. 

Kohtaaminen Lorna Byrnen kanssa. 

Eräs päivä siivoilin vaatekomeroa, jossa säilytän joitain kirjoja. Vastaan tuli Lorna Byrnen kirja Portaat taivaaseen. Aloin lukemaan sitä heti, sillä viime kerrasta onkin aikaa kun olen lukenut Lornan kirjoja. Seuraavana päivänä lähdin kirjakauppaan ostamaan kalenteria ja näin siellä Lornan uutuuskirjan sekä ilmoituksen, että Lorna saapuu kotikaupunkiini Suomen kiertueellaan! Mitä ihmettä?

Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja pyysin enkeleitä järjestämään asiat niin, että pääsen tapaamaan Lornaa kirjakauppaan sinä lyhyenä aikana, jonka hän täällä viettää. Asiat järjestyi kuin järjestyikin niin, että lopulta pääsin kirjakauppaan kyseisenä päivänä pienen lapseni kanssa. Jonotimme paikan päällä hyvissä ajoin, vaikka siellä oli paljon ihmisiä saapuneena jo ennen meitäkin.

Lornan saapuessaan kirjakauppaan tunsin, että hänellä todellakin on enkeleitä mukanaan. Sähäkän sininen untuvatakki teki myös oman vaikutuksen osasen. Lorna oli lyhyt ja vakaa, silmät täynnä syvää ja totuudellista katsetta.

Jono lyheni hiljalleen, tai eivät ihmiset pysyneet minkäänlaisessa jonossa oikeastaan. Viimein olisimme olleet seuraavat kohtaamaan Lornaa, mutta yhdellä kirjakaupan työntekijällä oli tulenpolttava kiire ottamaan yhteiskuvaa Lornan kanssa ja meni meidän eeltä. Ei se mitään.

Asettelin lastenrattaita Lornan viereen yhteiskuvaa varten, hän kysyi onko kyydissä poika ja kertoi hänen olevan ihana. Sain signeerauksen kirjaani ja kun Lorna ojensi kirjaa, en tiedä mitä tapahtui. Aloin itkemään. Lorna halasi ja kysyi onko kaikki kunnossa. Vakuuttelin, että on.

Kyyneleet vain valuivat ja ihmettelin mitä tapahtuu. Miten kohtaaminen oli niin voimakas? Mistä kaikki johtui?

Jono loppui loppumistaan ja ihmiset lähtivät omia menojaan luultavimmin pääosin tyytyväisinä. Lornan nimikirjoitus-sessio oli ohitse. Hän löysi meidät vielä kirjakaupasta, tuli halaamaan ja kertoi, että kaikki kyllä järjestyy!

Tämä tuntui lohdulliselta. Tunsin, kuinka kirjakaupassa oli läsnä monta henkeä, ehkä juurikin enkeleitä. Meitä siunattiin, meille toivotettiin rauhaa.

Lorna jatkoi matkaansa sinisessä untuvatakissaan. Matkallaan kauppakeskuksessa kukaan ei pysäyttänyt häntä. Hän kulki kulkemistaan kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Enkelit mukanaan.

Kotonani Intuitio-kortit vetivät puoleensa ja nostin kortin Oikea polku. Mietin, että en minä varmastikaan missään polulla ole, etenkään oikealla. Kaikki on niin epäselvää. Opaskirja avaa kortin viestiä vielä lausein: ”Et voi eksyä, koska halutessasi voit valita suunnan uudelleen.”, ”Joskus polku kiertää tai ulottuu uusille alueille vain, jotta näkisit ja oppisit tärkeimmän.” ja ”Jatka vain eteenpäin, luota prosessiin ja siihen, että kaiken tarkoitus selviää ennemmin tai myöhemmin.”

Toinen kortti korttipakan välistä halusi tulla nähdyksi, pakan ihanin kortti Luontoäiti.