Kristallinkirkasta

Selkeitä ajatuksia, aina silloin tällöin. Hyviä ideoita, aina silloin tällöin. Toteuttamiskelpoista, aina.

Elän selvästikin oman elämäni ruuhkavuotta juuri nyt. Avaan teille vähän myöhemmin tätä paljoutta, mutta nyt lähden löytämään kristallinkirkasta ajatusta. Ajatusta tästä hetkestä, elämästä ja valinnoista. Valintoja siitä mikä minulle on tärkeintä. Rakastan olla kotona. Mutta ei kai kotielämästä kukaan maksa? Tai tarkoitan, että siitä ei tarvitsisi ainakaan kenenkään maksaa. Olen ollut työttömänä, au pairina, kotiäitinä, opiskelijana, töissä, ihan vaan reissun päällä ja nyt täystyöllistettynä yrittäjänä, jonka työ ei kanna. Jotain tarvitsee muuttaa. Ja muutos lähtee minusta.

Nostin eilen astro.fi-sivulta sielun korttini, joka on onnenpyörä. Se kuvastaa elämääni. Minun ei ole ollenkaan vaikea löytää elämästäni onnea ja tunnen kuinka elämäni on helppoa. Tuntuu jopa oudolta ajatella, että jonkun elämä voisi oikeasti olla vaikeaa. Tai ennemmin ihmettelen, miksi se on vaikeaa? Miten sitä ei itse voisi mitenkään muuttaa miellyttävämmäksi? Oman elämän helppous ja onnekkuus on yksilöllistä. Joku toinen voisi minun elämäntilanteessani olla erittäin tyytymätön ja pettynyt. 

Tästä pääsenkin seuraavaan aiheeseen, jonka olen tajunnut nyt vasta. Arvokkuus. Jokaisen tulisi olla oman elämänsä arvokkain henkilö. Henkilö, joka ansaitsee vain parasta. Minä ansaitsen vain parasta. Elän juuri nyt itselleni suurta murrosta, sillä olen tätä asiaa prosessoinut vasta parin kuukauden ajan. Tulen varmasti kirjoittamaan arvokkuudesta toisenkin kerran.

Vaatimattomuus, joka kulkee suvussani, saa nyt väistyä.