Suo

Onko turpeenkaivuun jälki pitkällä aikavälillä turmiollista ja peruuttamatonta? Tiedämmekö riittävästi kuinka se vaikuttaa vesiin, vesistön puhtauteen, kaloihin, ihmisiin, suoalueiden linnustolle, eliöstölle ja kasvistolle? Minkä vuoksi me todella sallimme sitä tapahtuvan edelleen? Tuntuu niin hullunkuriselta jos vastauksena on vain raha!

Olen aina tykännyt soista, etenkin laajoista sekä niistä alueista, joissa kasvaa kitukasvuista mäntypuuta. En osaa sanoa mikä niissä tarkalleen viehättää. Muistan myös vanhempien ihmisten pelottelut kuinka suohon voi upota tai jäädä kiinni. Ehkä sellaiset asiat on tietyllä tapaa nostanut arvostusta suoluontoon.

Olin jokunen vuosi sitten ensimmäistä kertaa yksin lakassa, hillastamassa. En täysin tiennyt mistä hillaa kannattaisi lähteä etsimään ja pyysinkin johdatusta marjojen löytämiseen ja kas vain, kuin kultainen valo olisi paljastanut ensimmäiset marjat ja koin hyvin syvää kiitollisuutta ja ihmeellisyyttä suomuurainten äärellä! Luonto on niin kaunis ja runsas!

Suot puhdistavat vesistöjä, ne ovat osa monimuotoista alkuperäisluontoa, suojelee tulvilta osallistuessa vesiensäätelyyn, toimii hiilinieluna ja ovat jopa 10 000 vuoden ajan muodostuneita. Koen suot mittaamattoman arvokkaiksi ja koen vääräksi ojittaa, kuivattaa ja tuhota suoluontoa.

Soita halutaan käyttää turvetuotantoon, jossa sitä mm. poltetaan energiaksi sekä valmistamalla turpeesta aktiivihiiltä. Teollisuudessa aktiivihiiltä tarvitaan muun muassa kaasujen puhdistamisessa, elintarviketeollisuudessa, lääketeollisuudessa, mutta yleensäkin puhditamaan vettä ja ilmaa. On hienoa, kuinka on keinoja puhdistaa, mutta itse ajattelen, että eikö olisi tärkein olla saastuttamatta yleensäkin? Lisäksi turve ei ole ainut, josta voi valmistaa aktiivihiiltä! Käytössä ja kokeilussa on muun muassa paju, puuaines, hamppu, kookospähkinän kuoret. Joten, miksi ihmeessä haluamme tietoisesti horjuttaa luonnon ekologista tilaa?

Suomen luonnon ja soiden puolesta,

Anna