Mullakin on kiire

Aika moni blogi on viime päivinä tai viikkoina viettänyt vähän hiljasempaa eloa, kirjottajan käydessä välillä huikkaamassa jotta kiire on. Tämä on ilmeisesti yks niistä blogeista.

Kiirehän tässä on. Samaan aikaan pitäs pusertaa viimesiin tentteihin, kesyttää kodin kaaosta ja tehdä jouluvalmisteluja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Olo on ihan levollinen, osa asioista on jo hoidettu ja ihan hyvällä mallilla ne loputkin on. Ei tässä kovin montaa fiilistelyhetkee kylläkään oo ollut.

Tietysti fiilikset on paremmat kun marraskuussa oli. E on taas ollut enemmän kotona ja ite oon ehtinyt nähä kavereita ja sukulaisia (mummoja). Yleensä joulukuun alku ei varsinaisesti oo virkistäytymisen ja helpotuksen aikaa, mutta nyt on ollut. Maan matonen on taas päässyt ihmisten ilmoille. Jonkinlainen yksinäisyyden purkaus on näkynyt myös aina kun oon ollut liikkeellä; huomasin porisevani sitä sun tätä suunnilleen jokaiselle tapaamalleni henkilölle. Yhtenä päivänä pyörin muutaman tunnin yksinäni Ideaparkissa hoitamassa suurimman osan jouluostoksista, ja kyllä jokaiselle myyjälle ja kassalle riitti jotain jaariteltavaa. Ihan suoraan voin sanoo, että tein tikusta asiaa. Sama on toistunut niin R-kioskilla (kauheesti saa puhuttavaa postimerkeistä!) kun Prisman parkkihallin hissilläkin. Että sori tuppisuiset suomalaiset, se oon ollut minä joka on joka kulmassa änkenyt jutulle. Ei vaan, joko en oo tavannut tuppisuita tai joulutunnelma on vielä positiivinen, koska ihan mukavia juttutuokioita on ollut, ei vaivaannuttavia.

Mulla oli useempikin asia mitä mun piti tähän postaukseen viime päivistä kirjottaa, mutta tällä hetkellä en muista niistä yhtäkään. Antaa siis olla ja jatkan hommia pois alta. Nyt suunnitelmissa on tenttikirjan lukemista, sitten M:n parin kaapin järjestelyä, sitten jouluruokakokkausostoslistan tekemistä, ja eiköhän siinä jo pyörähdetäkin uuden viikon puolelle. Rauhallista, levollista, touhukasta, kiireetöntä, ahkeraa, työntäyteistä, löhöilyntäyteistä, ihan millaista vaan haluatte joulunalusaikaa kaikille!