Tavisvappu ja pöllityt ruuat
On tuo vappu kyllä lyhyt juhla. Yhtenä päivänä näkee kaupassa ilmapalloja, seuraavana on se aatto, sitten yks päivä ja siinä se onkin. Ei ennakoivaa viikkokausien vappulaulujen tavaratalosoittoo (tai mistä minä enää tiedän, mää missään niin eksoottisessa paikassa kun tavaratalo oo käyny taas aikoihin) eikä jälkikäteisiä suklaamunaan verrattavia munkkiöverivoivotteluja. Mä en osannut edes odotella vappua, koska en muistanut että se on nyt. Kaveri kyllä mainitsi siitä viikko sitten, mutta ehdin sen jälkeen jo unohtaa koko homman. Oiskohan aika vähän aktivoitua normaaliin elämään, pääsiäisestäkin ”sain kuulla” pari päivää aiemmin kymppiuutisista.
Ehdin kuitenkin ostaa M:lle tikkupallon ja puhalsin kymmenen tavallista. Jos viime kirjotuksessa sanoin, että mä en eenä oota jeeejeeevappuuuujeeebileeet, niin lapsen kohdalla terminä on vielä. Mä en enää odota vappua, M ei odota vielä. Oon siis niin tympee, että edellämainitut pallot oli ainoot mitä se riemuksensa sai, kun ei kerran osaa vielä muuta pyytää. Sitä paitsi se meinas tikahtua nauruun jo ensimmäisen puhalletun pallon ja sillä otsaan paukuttelun jälkeen, joten…
No, koska se vappu tosiaan tuli ihan yks kaks yllättäen parin päivän varotusajalla, mulla mitään simaa ollut. Viime vuonna olin hyvin kartalla siman suhteen (kerroinko muuten ikinä, miltä se maistu? Laimeelta, etäisesti simalta. Hyvä mä.) Onneks Aamulehden SUURI SIMATESTI kerto, että kaupan simat on paskoja paitsi yks. Sitä yhtä ei tietenkään löytynyt kahestakaan kaupasta, joten meillä oli sitten niitä paskoja. No ei vaan, ainakin se ”suomen ostetuin sima” oli ihan ookoota mehua ja oli siinä ihan oikeen simankin vivahdus. Hyvä sana muuten toi sima, simasima. Kuka googlaa mistä se tulee, jostain ruotsalaisesta rusinatermistä ”en sima, siman”?
Kevyen lounaan ja kahvin tarjoiluun häikäilemättömästi varastin ideat muualta! Tarjolla oli hodareita ja pastasalaattia, punasipulin tosin paistoin enkä marinoinut, koska balsamico kaikessa epämääräisyydessään ei sovi mun ruokakaappiin. Nakkivaihtoehtoina oli tulikeppejä ja tavallisia, kastikkeina oman maun mukaan ketsuppia, sinappia ja chilimajoneesia. Salaatti sisälsi jääsalaattia, rucolaa, kirsikkatomaattia, pastaa ja mozzarellaa, plus öljyt ym. Enkä kestä miten hyvä oon ottaan ruokakuvia, ei yhtään näytä raukalta toi yksi pieni hodari.
Jälkkäriks oli natyyrlih munkkeja, jotka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan paistoin ite. Kahden vuoden pallomunkkien jälkeen ylenin rinkeleihin, olen varsin ylpeä. Tosin ens vuodeks lupaan taas hommata sen lämpömittarin, koska nyt tuli pikkusen liiankin rapsakka kuori osaan.
(Okei olen hieman tyhjäpäinen, joten kähvelsin hodariohjeen kyljestä myös kivalta näyttävät vaahtokarkit.)
