Nukahtamishölinää

M on puheen saralla nyt siinä kultaisessa vaiheessa, että mä ja E ymmärretään paljonkin mitä se sanoo ja tarkottaa, mutta muut välttämättä ei. Sanat voi olla sinnepäin, lopputavuja tai jotain omaa keksintöä. Lähes päivittäin käytettynä ne kuitenkin on itellä ymmärryksessä (ja höpsispöpsisvanhemmilla osin jo myös käytössä. M esimerkiks sanoo kinkkua kuijaks [ilm. ”kinkkua” –> lopputavuna ”kua” –> monikossa tms ”kuijaa”. Niin, kuten sanoin, kaikki muut ei jostain syystä välttämättä heti ymmärrä näitä ”sanoja”], ja nykyään meilläkin on puheessa aika usein kinkun sijaan kuija).

Aiemmin kirjotin, miten sängystä hoilotettiin kaikenlaista sekalaista ölinää nukahtamiseen asti. Nyt se on korvautunut ”juttelulla”, eli näillä M:n omilla sanoilla. Eilen illalla hihittelin pitkään oven takana kuuntelemassa, kun unilelun kanssa jutellessa kerrattiin päivän olennaisimpia asioita.

(Bloggarin huomautus, sanat käännetty M – Suomi.)

”Pallo! Pallooo! Oho, oijoi. Pallo, eeeei. Mitä? Chiliä? Jaajaa. Hyvää! Chiliä, polttaa polttaa. Palloooo… hei heii.”

Ruuneperitär, sanokaa mun sanoneen.

suhteet ystavat-ja-perhe hopsoa sisustus
Kommentit (4)
  1. Vau! Tossahan on oikein juonen juurta! 😀 <3 Vitsit! Maltan tuskin odottaa tuota aikaa oman kultisen kanssa! 

    1. Joo, kyllä mäkin odotan sitä että alkaa tulla ihan ns oikeaa puhetta, mut kyllä ne tuosta alkaa hahmottua 🙂

  2. Repesin tolle ”Mitä? Chiliä? Jaajaa.” :DD Tossa iässä lapset on kyllä niin hulvattomia!

    1. Mä oon kans sitä mieltä, että puhumisen pari ekaa vuotta on ihan huippuja 😀 ja tosiaan nyt noi on ihan muutaman sanan yhdistelmiä, ei lauseita edes mut tollasia jotenkin toisiinsaliittyviä. Paljon kivaa siis vielä edessä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *