Viikonloppukin tuntuu viikonlopulta, kun arkisin on säännöllistä ohjelmaa (kyllä, aion rehvastella parilla luennolla käymisellä aika pitkään). Lapsen kanssa kotona ollessa ja puolison vuorotyötä seuraillessa ei yleensä edes muista mikä päivä on, ja viikonloput menee ihan samalla painolla kun kaikki muutkin päivät. Ehkä nyt muutaman viikon ajan ei tarvi miettiä, miks jonain päivinä facebook on täynnä ”vihdoinkin!” -päivityksiä, ja parin päivän päästä manaillaan. Itelläkin on jee perjantai! Jee viikonloppu! Ja heti eka viikonloppu sisälsikin sopivia viikonloppuaktiviteetteja.

Lauantaina olin pikkuveljen kanssa teatterissa, oltiin saatu liput TTT:n lastennäytelmään Mestarietsivä Kalle Blomkvist. Ihan hauska pätkä, ei edes niin aikuiselle vaivaannuttavan ylinäytelty kun jotkut lapsille suunnatut esitykset tuppaa oleen. Ilahduin myös kun mukana oli Karoliina Blackburn, josta pidän kovasti. Jossain kohdissa oli selvästi onnistuttu, koska vaikkei kaikki kilpajuoksu niin hihitytäkään, pyrskähdin kuitenkin itekin muutaman kerran nauruun. Mukava käynti väliaikakarkkeineen kaikkineen. Ja hei, kyllä vanhan näytelmäkerholaisen sydäntä lämmittää, kun kysyttäessä alakoululaiselta pojalta, onko mukavampi katella teatteria vai elokuvaa, vastaus on ”no teatteria tietysti”. Niijjust.

Sunnuntaina oli pizzailta. Nyt olin skarppina, ei käynyt samaa mokaa kun viimeks! Ja eikös se oo niin, että jos ei osaa päättää tehdäkö mättöpizza kaikilla mieluisilla täytteillä vai simppeli pizza parilla, kannattaa tehdä molemmat… näinpä toimittiin. Ekassa versiossa oli pohjatomaatin ja mausteiden päällä savukinkkua, pepperonia, sipulia, oliivia, ananasta ja superisti juustoo, toisessa kahta tomaattia, herkkusieniä ja buffalomozzarellaa, lopuks päälle rucolaa (jota kuvassa on tarkasti vaan siinä leikattavan kohdan päällä). Pohjat tein tällä ohjeella ja neuvoilla, paistoin kuumalla ritilällä. Kyytipojaks oli kuulkaa niinkin eksoottista juttua kun kokis! Maistu.