…illan tullen sanoi äiti, NYT MENI HERMOT.

Mikä ihme siinä kauppojen tyttö- ja poikavaatteitten tyrkytyksessä oikein on? Kysyn vaan! M:lta nääs puuttu takki syksyks (tässä on muuten yks asia mikä mua ärsyttää lapsimaailmassa ja polku siihen, mikä varmaan ihmisiä ärsyttää sellasessa ”mammailussa”. Että kun lasten elämästä ja olemisesta tehdään joku erikoisjuttu, joku jota varten pitää olla ja puhua eri tavalla ja joko et tajua tai sit oot kunnon äitigenressä mukana. Jep, kyseessä on välikausi. Siis miksei lapsilla oo vuodenaikaa ”syksy” niin kun meillä muilla ihmisillä, miks niillä on ”välikausi”? Jo tosta sanasta tulee sellanen VÄLIKAUSIHAALARI KUORIPUKU MEANDI KANTOLIINA ÄIDIT LASTEN KANSSA KOTONA TISSITTELEMÄSSÄ MASUMASUUUU -fiilis. Onpas mulla muuten aurinkoinen fiilis tänään! Hiton välikausi).

Niin siis, köh. M:lta puuttu syystakki ja poikkesin johonkin lastenvaateliikkeeseen. ”Onks teillä takkeja 75-senttiselle?” ”Nyt välikaudeks?” ”….joo”. ”Tytölle vai pojalle?” Ehdin just miettiä, että onko niissä jotain eroo, ja suusta lipsahti että tytölle. No tietysti on eroo, väri! Oleellisin seikka! ”Ei taida olla kun tää yks vaan”. Niin tää vaaleenpunanen. Noi vihreet ja muut on ihan eri takkeja vissiin. En ottanut.

Joopa joo. Aattelin, että kun päästään vauva-ajan vaaleenpunaselta ja vaaleensiniseltä hyllyltä vähän isommille vesille, niin tääkin juttu muuttuis. No eipä oo juuri muuttunut. Ihan kiva poikkeus oli Travalle, jonka hyllyjä ei oltu järjestetty väreittäin ja malleja katottiin koon eikä sukupuolen mukaan. Täältä hankittiin sinivalkomusta haalari, oranssit housut ja ruskeet rukkaset, kirkaspinkkisesti kuvioitu takki ois ollut kiva mut siinä oli ruma alaosa ja kokokin oli just nyt käyttöön vähän reilu. Kaupunkikiireessä muistin yhtäkkiä Rosannan aiemmin mainitseman Minimiin, ja sieltä parin minuutin hässäkässä nappasin kuudella eurolla lähes käyttämättömän Reiman kirkkaanpunasen syystakin. Koitetaan pärjätä syksy näillä ja parilla vanhalla ei-vedenpitävällä haalarilla.

Mut ihan oikeesti. Mikä siinä värijaottelussa on pointti? Mä ymmärrän aikuisten kohdalla, että kun miehillä yleensä on leveemmät hartiat kun naisilla, ja naisilla yleensä erilainen lantiomalli kun miehillä, niin niiden paidat ja housut on eri rekeissä. Mut kun pointtina on pelkkä väri, niin öööö? Se mikä mua tässä korpee on tietysti se, että jo lapsesta saakka tunnutaan koittavan johdatella ”oikeanlaiseen” olemiseen, eli oot hyvä ja oikea tyttö kun oot punasessa, ja oikeanlainen kunnon poika sinisessä. Muuten on vähän jotain muuta kun pitäis olla, ei kelpaa. Mulle puolestaan ei kuulkaa kelpaa tää ajatusmalli, enkä myöskään suostu ajatteleen että se ois pikkuasioista nillitystä. Ihmisen määrittely ulkonäön perusteella ei -lastenkaan kohdalla- oo pikkuasia, ja siitähän väreissä ja vaatteissa on kyse. Vaaleenpunasta, se on siis tyttö, se on siis sellanen ja tollanen ihminen. Sinistä, poika, siihen pätee siis tällaset ja tollaset asiat ja piirteet. Oisko mahdollista laajentaa ajattelua niin, ettei lapsesta tarvi vaatetuksen (värin) perusteella vetää johtopäätöksiä?