Kaipaisin välillä hyviäkin perusteluita – eli se kotihoidontuki
Tuskinpa löytyy lukijoista ketään, joka ei olis kuullut viimeaikasista rakenneuudistuksista ja -ehdotuksista (jos et ole, avaa edes kerran sanomalehti tai telkkari uutisten aikaan, ja kyllä sieltä iltalehdestäkin osviittaa löytyy). Paljolti framilla tuntuu olevan kotihoidontuen uudistus. Kyllä tuntuu olevan pyhä lehmä tämä kolmesataaeuronen ja sen saaminen.
Yllättäen, jokaisessa vaihtoehdossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Harvoinpa löytyy tilannetta, jossa edes suurin osa ihmisistä olis samaa mieltä etujen oikeellisuudesta. Niin on nytkin, eikä siinä mitään. Mua vaan kiinnostais kuulla laaja-alasia, kunnolla mietittyjä perusteluita puoleen ja toiseen. Jotain, joka koskee asiaa muutenkin kun just siihen oman perheen tilanteeseen peilattuna (vaatii tietysti sen, että pystyy yleensäkin näkeen maailman muutenkin kun vaan omasta näkökulmastaan). Äsken lueskelin adressi.comista muutoksen epäämistä ja kommenttiketjua, ja suurimmat perustelut nykyiselle kotihoidontukisysteemille tuntuu olevan:
1) kotihoito on lapselle parasta AINA.
2) ”meidän mies ei ainakaan suostu jäämään kotiin lasten kanssa”.
3) miehellä on (aina) huomattavasti parempi palkka.
+ 4) ”mites me joilla on pätkätyö/työttömyys/opiskelu/yrittäjä/omaishoitaja/vanhempainvapaa/lomautus/yksinhuoltaja/jokumuu”
Pluskohta on mun mielestä ehkä ainoo, jolla voi perustella kotihoidontuen kohdentamattomuutta. Tilanteita tosiaan on tosi erilaisia. Toisaalta, ihan niitä perusperheitäkin on paljon, ehkä enemmänkin.
Ykköskohta, mjoo. Ei varmaan kannata edes alkaa. Enkä alakaan, se ei varsinaisesti kun edes liity kotihoidontuen jakamiseen. Paitsi kun siihen liitetään kakkos- ja myöhemmin kolmoskohta, että jos äiti ei saa olla kotona niin sit kukaan ei oo. Kun ei mies halua. Ties mistä syistä. Tietenkään kaikki äiditkään ei halua, en siis kuvittele että hoitovapaan käyttämättä jättäminen indikois huonoo vanhemmuutta, mutta erikoiselta tuntuu, jos vaan muutama prosentti iseistä haluaa. Enemmän tuntuu siltä, että sellasta tilannetta ei tulla edes ajatelleeks. Ja kuinka kamalaa se sitten on, jos molemmat joutuukin oleen vuoden kotona lasten kanssa? (Facebookista bongasin kaverin tykkäämän keskusteluketjun kautta kommentin, jossa kirjoitettiin kuinka ”–en näe mielekkäänä sitä, että jompikumpi vanhemmista pakotetaan johonkin rooliin, jota hän ei ehkä halua.”, tarkottaen isän jäämistä kotiin. Tähän Kaarina Hazard oli varsin osuvasti kommentoinut terävän takaisin: ”[Nimelle], isä pakotetaan tässä rooliin ”isä”. Jos hän ei halua olla isä, ei hänen tietenkään tarvitse isäksi ryhtyä ja sittenhän tämä asia ei koske häntä.” Niinpä.) Niin miestä kun naistakaan ei olla pakottamassa vuosikausiks kotivanhemman rooliin, mutta jos kotihoito on ehdoton, olis kiva että ne molemmat vanhemmat hoitais sen. Ja ennen kun taas mietitään, että ”no ei meillä toi”, niin en mietikään tässä just teidän perhettä vaan koko yhteiskuntaa. Lieneekö oikeesti sattumaa, että naiset käyttää suurimman osan hoitovapaista koska niillä on pienempi palkka, työelämän poissaolojen takia palkkakehitys ei seuraa miestä, jollon naisen on taas osuvampaa jäädä kotiin kun on se pienempi palkka. Tuskinpa ne palkat tolla systeemillä nousuun lähtee. Jakoa siis, pliis.