Tiiättekö niitä hauskaks tarkotettuja kuvia ja juttuja, joissa vanhempien sängyssä nukkuva laps pyörii, sätkii ja muksii. Ja sit se on olevinaan tosi huvittavaa että vanhemmat nukkuu pienessä mytyssä sängyn reunoilla ja mukula höykkyyttää niitä. No, jatkuessaanhan se ei todellakaan oo millään tavalla huvittavaa ja joskus se voi olla oikeesti kivuliasta. Esim mulla tänään.

Olin ottanut M:n sänkyyn joskus kuuden maissa, kun omassa sängyssä oleminen meni kitinäks. Hetken se nukku, mutta sitten alko pyöriminen. Eikä aikaakaan kun se nousi ylös, ponnas suorille jaloille ja heittäyty siitä selälleen alas. Mun naamalle kalautti. Olin silmät kiinni enkä osannut varautua yhtään, KRITS sano nenänvarsi (E:kin poukkas pystyyn kun kuuli rusahduksen) ja sattu muuten vähän niin että kirosanankin vois heittää. Toiselle puolelle nenää tuli kuoppa ja toiselle möykky, otsaan asti särki. Mun kultainen piakkoin paikalle rientänyt henkilökohtanen lääkäri (äiti) totes että vissiin lähti rusto pikkusen pois paikaltaan, luut oli kuitenkin ehjiä. Nyt ei enää kun jomota vaan, turvotuksetkin häipyilee ja nokka on kohdillaan.

Että kyllä yks syy haikeuteen lapsen kasvamisesta on ne suloset aamuhetket, jollon se vaan makas paikallaan ja ehkä käsiä vähän heilutteli.