Edettiinpä sitten siihen vaiheeseen, että vauvalle hankittiin oma sänky. Oikea sänky siis, oli sillä kehto jossa se oli nukkunut puolikkaan yön. Tähän astihan me on nukuttu perhepedissä, ja hyvin on mennyt. Pahaks onneks M ei vaan pysynytkään vuosikausia liikkumattomana möykkynä, vaan alko kieriin ja möyriin. Jokaisena yönä se siis änki kokovartalokontaktiin, ja heräs jos sen siirsi takasin paikalleen. Kauheen montaa yötä ei oo kiva nukkua täysin liikkumattomana, joten ratkasut alko oleen aika vähissä. Vielä kun M rupes havahtuun ja kitiseen suunnilleen joka kerta kun mä tai E tultiin sänkyyn tai noustiin siitä -tai välillä kun vaan käännettiin kylkee-, oli aika selvä homma, että siirto omaan sänkyyn on paikallaan. Yösyötöistä ei vielä tässä vaiheessa oo välttämätöntä päästä kokonaan pois, mutta kunhan sais vaikkapa yhden kunnollisen ja rauhallisen syöttökerran kymmenen epämääräsen kitinän ja rinnan imasun sijaan.

Eipä sitten muuta kun hommataan pinnasänky, lykätään se oman sängyn lähelle ja laitetaan vauva sinne nukkuun. Näin me siis kuviteltiin sen menevän. Ja kappas, niinhän se aika lailla menikin.

1. yö: klo 22 imetin M:n sängynlaidalla istuen, ja sen jälkeen laskin sen omaan sänkyynsä. Pidin toista käsivartta kyljen päällä, toisen käden sormista M piti kiinni. Meni hetki, ja vauva nukahti. Klo 1.30 nostin itkevälle vauvalle tutin suuhun. Klo 4.30 syötin, klo 7 nostin tutin. Kahdeksalta syötin ja noustiin ylös. Melko kohtalainen alku.

2. yö: laitettiin M nukkuun kello 23 aikoihin, ja vauva jakso imeä maitoo vaan hetken ennenkun nukahti. Puolilta öin syötin uudestaan, sen jälkeen herättiin kello 05 ja imetin. M:aa ei huvittanut nukahtaa, ja puolen tunnin jokeltelun jälkeen otin sen kainaloon. Nukuttiin yhdeksään.

3. yö: nukutus kello 22.30, syöttö 3.30. Tutin suuhunlaittaminen kuudelta, syöttö puoli kahdeksalta, herätys puoli kymmeneltä.

4. yö: imetys klo 23, tutti 1.30, tutti 05, syöttö 07! Herätys kello 8.30.

5. yö: M ei nytkään ottanut ollenkaan maitoo, vaan kurotteli heti makuuhuoneeseen päästyä omaan sänkyynsä päin. Ensimmäinen imetys 1.30, toinen 06, seuraava 07. Herätys 09.

Tähän tyyliin on nyt siis menty, hieman erilaisia kellonaikoja, mut mun mielestä aika mainioo. Huomionarvosta, että yks yö on mennyt jo kokonaan ilman syömistä! Seuraavat askeleet on opettaminen vauva nukahtaan yksin, nyt tarvii vielä olla vieressä ja pitää ainakin kädestä kiinni. Nyt kun siihen kuitenkin menee vaan sellanen noin 5-15 minuuttia, niin kovin radikaaleihin toimenpiteisiin ei oo ollut kiire ryhtyä. Ois myös hyvä jos M osais nukahtaa ilman tuttia, nyt tosiaan suuri(n) osa nukahtamis-/yöitkuista ja mun heräämisistä johtuu siitä, että tutti on tipahtanut (missä se tutinpidike viipyy?! En tiä onks vauvasta kiva jos ite askartelen sellasen jostain uimalasiremmistä) eikä vauva osaa ite ettiä ja laittaa sitä takasin.

Olispa kyllä mahtavaa, jos omaan sänkyyn siirtäminen ja siellä nukkuminen menee näin kivuttomasti. Enkä voi sille mitään, mut vähän kutittelis soitella lällättelypuheluita niille, jotka perhepedistä kuultuaan kannusti ilosesti tuoreita vanhempia ilmottamalla, että vauva ”ei sitten ikinä” opi nukkuun muualla, tai ainakin se on ihan kaameen taistelun ja huudon takana. Noh, ehkä on parempi hymistellä itekseen ja toivoo, ettei traumat hyökkää pintaan myöhemminkään.

Myöskin minä oon selvinnyt ihan hyvin tästä siirrosta. M on käden ulottuvilla, joten pystyn edelleen vaivattomasti kattoon ja kokeileen sitä yölläkin. On mukava venytellä ja kääntyillä sängyssä, mut makuulla tapahtuvista aamuimetyksistä ja sen jälkeisistä parin tunnin unista vauva kainalossa ei oo vielä tullut luovuttua. Vähän hei pehmeetä laskua mullekin. Tai siis vaan mulle, M:han pärjäs suoremmillakin otteilla.