Yöllä pitäisi kai nukkua

Muistaakseni yöt on nukkumista varten. Muistaakseni melkein 30 vuotta oon niin tehnytkin (siis muistaakseni, omia vauva-ajan heräilyjä en muista, parikymppisenä vietettyjen baariöiden nukkumisiakaan en ihan tarkkaan muista). Pianpa kuitenkin tulee vuosi siitä, kun koko yö on viimeks mennyt nukkumiseen.

Ehkä kauheen tarkkaan ette halua kuulla mun vessakäynneistä, mut raskausaikana niitä oli usein. Öisin. Tai, myös öisin. Aiemmin kuvittelin, että se jatkuva pissahätä johtuu siitä, että vauvamaha painaa rakkoo. Karvas totuus oli, että se johtuu ihan jostain muusta. Verenkierto lisääntyy alavatsan alueella, koko ajan saattaa olla nälkä ja jano ja juo koko ajan, kroppa valmistautuu, sitä sun tätä. Toki se ramppaaminen vaan lisäänty sitten, kun se mahakin paino. Kesällä oli juhlaa, jos jonain yönä nousin vessaan vaan kerran. Nooh, sitten vauva synty, ja yllättäen siitäkin eteenpäin yöt on ollut rikkonaisia. M on kylläkin ollut hyvä nukkuun, ja ollaan oltu varsin autuaassa asemassa. Ensimmäisen parin kuukauden ajan unipätkät oli 2-4 tuntia, jossain vaiheessa nukuttiin viisi, kuusi ja joskus jopa seitsemän tuntia putkeen. Lasketaan kuitenkin yöheräämiseks, jos ensimmäinen herätys on viideltä ja sitten jatketaan nukkumista.

Viimeset pari kuukautta on mennyt vaihtelevasti, nyt heräämisiks tai havahtumisiks on vakiintunut noin 3-4 kertaa yössä. Kuulostanee paljolta, mutta en oo kokenut sitä järin raskaaks. M nukkuu meidän sängyssä, joten herääminen tarkottaa pientä liikahdusta, rintaa suuhun, kädenojennusta tuttiin. Mun oma hereilläolo siis kestää suunnilleen kymmenestä sekunnista muutamiin minuutteihin.

Nyt on kuitenkin pakko kerrata viime yön tapahtumia. Kellonaikoja ei oo, koska katoin kelloo vaan kahden aikaan.

– nukkumaanmeno noin kello 21.30. Imetys, suukko.

– pois huoneesta, huuto. Takasin, syli, imetysyritys, syli, nukahtaminen.

– tunti M:n nukkumista, menin itsekin. Hetki unta, herätys, imetys.

– hetki nukkumista, kitinää, tutti, kitinää, tutti.

– hetki nukkumista, herätys, rinnan imaisuja.

– hetki nukkumista, tuttikitinää, tutinheittelyä, taputtelua.

– hetki nukkumista, herätys, imetys. Tässä vaiheessa kello oli kaks. M:aa ei ilmeisesti nukuttanut, koska puoli tuntia kulu kiljahdellen, kikattaen, kääntyillen, jokellellen. E nukku autuaana vieressä, L:aa alko hieman ärsyttää.

– hetki nukkumista, tuttikitinää. Imetys. Kääntyilyä. Kiljahtelua. Nukkumista. Rinnan näykkimistä. Tutinheittelyä. Nukkumista. Imetystä. Nukkumista. Kitinää. Nukkumista. Ehkä ymmärrätte jo yön kulun.

Onneksi oli E:n vapaa-aamu, suihku ja kahvia. Ja jälleen kerran huomio siitä kuinka onnekasta on hyväuninen vauva, monta tällasta yötä johtais sukkelasti siihen pelättyyn vauvasumuun.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli

Hämmentävä mahakaipuu

Nyt tapahtu jotain, jota en todellakaan odottanut kokevani. Ikävä raskausaikaan! Huh huh. Taidan lykätä tän vielä tunnekuohujen palaamisen piikkiin… Ei todellakaan oo vauvakuumetta, en siis halua uutta raskausmahaa. En myöskään haluais palata ajassa taaksepäin siihen, kun M ei vielä ollut syntynyt. Haluaisin vaan hetkeks sen pyöreen vatsan jonka sisällä on vauva! Raskausaika meni ihan hyvin, ja aika on nyt jo haalistanut reippaalla kädellä niitä pieniäkin vaivoja. Mielessä on enää melkeinpä vaan ne mukavat jutut. Vietin niin paljon aikaa sohvalla maaten, jalat ylhäällä seinää vasten, silmät kiinni, kädet vatsalla. Se ihana tunne kun odottaa, tuntuuko seuraavaks pieni töytäsy vai niin iso muljahdus, että maha tuntuu kääntyvän ympäri. Mahan silittelyä, katselua, tunnustelua. Äitiyspaidan pukeminen!

Raskausmahan kanssa tuli outojakin ajatuksia. Tuntu hassulta kun ite kulki pallona eteenpäin, ja muiden mahat oli ihan tasasia. Mun ajatus oli, että tuntuukohan muista tosi oudolta kun ne ei oo raskaana. Raskaushan kun oli mun elämässä se normitila. Tuntuuko niistä tyhjältä, kun ne on kropassaan yksin? Musta ei ollut koskaan tuntunut, mutta nyt kun maailmassa oli meneillään niinkin tärkee ajanjakso kun minun odotukseni, ehkä niistä nyt tuntuu. (Oman elämän keskipisteisyys korostu muutenkin vauvajutuissa: synnytyssairaalasta lähdettäessä tuntu tosi oudolta nähdä raskaana olevia naisia, miten joku vielä on raskaana, mähän oon jo synnyttänyt, kaikki on ohi, raskaana oleminen on niin over.)

Kehonkuvakaan ei ollut ihan kontrollissa. Vauvamaha vai lihavuus… onneks tää ei ihan koko aikaa pyörinyt mielessä, mut aina välillä mietin miltä maha näyttää. Vielä viimesilläkin viikoilla kulkiessa toivoin, että kunpa ihmiset tajuaa että mä oon raskaana ja tää on vauvamaha, eikä vaan aattele että onpa lihava tyttö.

380.jpg

38+0, vauvamaha vai kertynyttä elopainoo?

No niin joo, eli nyt siis noi kaikki ihanat ajatukset valtas mielen ja tuntu, että haluan taas tuollasen. Tästä kiitoksena näin seuraavana yönä unta, että tein positiivisen raskaustestin. Varmaan ensimmäistä kertaa vauva-/raskausaiheinen uni oli pelkkää Voi ei, voi ei, voi eitä.

Kiinteän pyöreä ja sileä maha, liikkeiden tuntu, odotus tulevasta.

Vaappuva kävely, jatkuva pissahätä, huoli kaikesta, kengät hädin tuskin jalkaan, ähisevä kyljenkääntö, kivuliaat potkut ja kääntymiset.

Jep, kehittyvä vauva ja tavallinen maha vei just voiton.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään