Kahvia! Ei kahvia!
Testipäivä. Tämän äidin älykkyys juoksi jo muutamassa viikossa sen verran vauhdikkaasti, että tällä hetkellä epäilen melko reilunpuoleisen kahvinjuonnin olevan M:n itkeskelyjen syynä. Oon kyllä juonut kahvia koko ajan, mutta viime aikoina määrät on pompsahtanu ehkä vähän liian suuriks. Muiden ruokien tai juomien en usko olevan syynä, koska yöt, aamut ja päivät menee mukavasti ja ilosesti huolimatta siitä, mitä päivisin tai iltasin syön. Mutta sitä kahvia tulee kitattua aina aamusta ja M:n päiväunien aikana, joten josko se sitten ehtis vaikuttaa vauvan iltoihin kurjasti.
Tänään oon siis uhrautunut, ja join aamulla vaan pienen mukillisen (se oli oikeesti pieni, koko kippo vetää ehkä kaks desiä ja kaadoin maitovaralla). Seuraamme jännityksellä iltaa. Tää nyt on vaan vähän ristiriitasta, tottakai toivon että pienellä ei harmeja olis, mutta piru kyllä jos sen olo nyt helpottaa enkä sitten saa kahvia! Oon tänään halunnu kahvia vasta noin 863795427 kertaa. No, tällä mennään. Pliis kunpa ei ois mitään muutosta tai sit ois sellanen minkä huomaa, joku viikon kestävä nollakahvilinjakokeilu vois jo inasen kiristellä hermoja. Vaan mitäpä sitä ei…
Niin ja älkääkä vaan ehdottako että JUO TEETÄ, hyii.