Otettiinpa kerran rotavirusrokote. Kuulemma se ”voi aiheuttaa pientä mahaoiretta”, eli käytännössä M huusi viikon. Maha selvästi kipuili ja kramppas, kesken hymyn ja ilosen ääntelyn saatto naama valahtaa ja suora huuto alko. Mahakivuthan heijastu sitten suoraan syömiseen, onko se nyt kovin kumma ettei tee mieli käyttää energiaa ruuan imemiseen jos ilmeisesti koko keskivartaloon sattuu. Iltarinnalla M ei viihtynyt ollenkaan, vaan karjunta pelkästään ylty kun laitoin rintaa edes naaman lähelle. Jonkun kerran sitten annettiin pumpattua maitoo pullosta, ja tyttöraukka söi ihan henkensä hädällä ison pullollisen. Mietipä siinä nyt sitten onko parempi pitää lasta nälässä ”ettei se totu pulloon”, vai kaveerata ite pumpun kanssa. Päädyin jälkimmäiseen, säästi kaikkia osapuolia (ainakin vanhempien osapuolien korvia ja hermoja). Rokoteoireet laantu siinä viikon kohdalla, mutta taisipa mimmi pulloruokintaan tottuakin. Muuten hän söi varsin halukkaasti suoraan rinnasta, mutta jostain syystä iltaa kohden alko kiukku. Ratkaisujahan, tai okei, ratkasuehdotuksia, näihin rintaraivareihin on lukuisia, me löydettiin meille sopiva kerta toisensa jälkeen. Eli jokainen ratkasu toimi yhden tai kaks kertaa, sitten piti keksiä uus jippo.

Liikkeessä syöttäminen. Mun kävellessä M ei suostunut syömään, mutta istuessa ja heijatessa kyllä. Olikin mukavaa keinua kankullansa puolelta toiselle pitkät tovit, kun itkusta ei ollut tietookaan ja maitoo meni. Keskivartalotreenin kannalta tän tavan ois suonut jatkuvankin, mutta tais olla se kuuluisa kolmas kerta jollon vauva totes että ei käy. Huudan mieluummin kuin syön huojuen.

Alkulypsy. M siis oli reilun viikon ajan syönyt vähemmän rintaa, joten päättelin maidontulon vähentyneen. Rinnatkaan ei enää ollut vähän väliä pinkeinä, joten selvästi maitoo ei enää tullut niin hyvin (kokeneempi ois ehkä aatellut maidon kysynnän ja tarjonnan vaan tasaantuneen, mut mun ajatukseni oli kirkas MAITO LOPPUU). Vauva siis hermostuu kun maitoo ei heru, siinä se! Eli hetki ennen imetyksen alottamista ja M:n raivostumista lypsin muutaman maitotipan hollille, jotta vauvaparka hoksaa maitoo kyllä tulevan, eikä hermostu. Tämä toimi! Kerran.

Pullosta rintaan. Tää ovela ajatusketju kulki niin, että E syöttää M:aa pullosta sen hetken, kun mä pumppaan maidon virtaan. Sitten vaivihkaa vaihdetaan M pullosta rinnalle ja maitoo suihkuaa suuhun edelleen. Tämä ratkasu muuten ei kuuluis tähän listaan, koska se ei tainnut jostain syystä toimia. Ehkä M huomas tän huijauksen ja kapinoi.

Oikea asento. Eli käytännössä oikea rinta. Tähän epäilin jotain piilevää korvatulehdusta tai muuta kipua, koska vasemmalle rinnalle kallistettuna syömisestä ei tullut mitään, mutta oikee rinta kelpas. Mitään muita oireita ei kuitenkaan ollut (vaikka kai ne voi oireettomiakin olla), ja oikeen rinnan syndroomakin kesti sen yhen? kaks? iltaa. Olihan sekin hetki.

Unipussi. Syömisraivarit alko muuttuun kokonaisvaltaseks iltaraivariks, joten kehitettiin iltarutiini. Rutiini oli vauvan unipussiin laittaminen. Normaalin yövaatteiden vaihtamisen, iltajutustelun ja hämärän valaistuksen lisäks M ymmärtäis, että unipussi merkitsee yötä ja nukkumista. Kyse ei siis olis siitä, että lapsi julmasti hylättäis yksin makuuhuoneeseen vailla tietoo tulevasta, vaan että hän voi nukutushetken jälkeen alkaa nukkua ja äiti ja isi kyllä tulee viereen. M oppi kerrasta, ja iltaimetys sujui aivan ilman itkuja. Siihen se pieni kullannuppu sitten nukahti unipussiinsa. Voitonriemu hälveni seuraavana iltana, kun kolmekuinen unohti yhden illan rutiinin, ja unipussi sai osakseen vaan rimpuilua ja huutoa. Pussissa kuitenkin pysyi, ja iltarauhotus onnistu laittamalla vauva reiden päälle poikittain makaan mahalleen, ja heijausta edestakasin. Tää ei kyllä liittynyt rintaraivariin mutta edesautto sillä tavoin, että M nukahti ja yösyötöt taasen suju hyvin.

Cuplaton. Unipussi aiheutti yhä pahempaa kiukkua, joten se siitä rutiinin opettelusta. Viimesin taikakeino on cuplaton. Ei aavistustakaan auttaako se siihen mihin se on tarkotettu, mutta M:lle se toimii mainiona aperitiivina ja ruokahalun herättelijänä. Käytännössä siis jos M makaa vieressä eikä ota rintaa (tai ottaa, ja parin hätäsen imun jälkeen sylkäsee sen pois ja haroo uudestaan, tekee tän muutaman kerran ja hermostuu → huuto), niin ei muuta kun muutama tippa cuplatonia maiskuteltavaks, sen jälkeen rinta suuhun ja johan sujuu. En tajua onko siinä seassa jotain rauhottavaa tms, mutta eipä tuosta haittaakaan liene.

Ja kaiken tämän jälkeen, voitto! Toissailtana iltasyöttö sujui ilman apukeinoja ihanan rauhallisesti, ilman yhtään itkua ja M söi useempaan otteeseen hyvällä halulla. Jei, pysytään tässä! Tosin heti eilen hytkyteltiin hetki mahahuudon parissa, mutta syöminen kuitenkin onnistu, eli ei maitohuolia.

Varmuuden vuoks, lisää hyväks havaittuja raivarintaltuttajia?