Pikkaripuuhia ja kotielämää

HUPS. Vähänkö aika menee nopeesti! Olin ihan varma, että justhan mä jotain kirjotin blogiin, mut siitähän onkin kolmatta viikkoo. I’m alive!

Vaikka tää ehkä vähän jälkijunassa tuleekin, rapsaan silti momfiepikkareista. Momfien jengi juhli pikkujouluja tuossa viime toissa viikonloppuna, paikalle oli päässyt viitisentoista mimmiä ja siitähän sai aikaan hyvät pirskeet! Tilat kemuille tarjos Drum viestintätoimisto ja pötyä pöytään oli tullut vaikka mistä. Harjun makkaratehdas pisti pötköö hodaripöytään ja Poppamies höysti niitä kastikkeella jos toisellakin. Soda stream hoiti uusilla mauillaan alkoholittomia virvokkeita, jälkkäreistä löyty kakkujen ja juustojen lisäks Aino-jäätelöitä ja mitähän vielä. Ruokapiffausten lisäks jotkut hurjapäät oli myös päässyt tankotanssiinkin Rock the Polen mestoille. Kiitämme kauniisti kaikkia tahoja.

pikkarit-001.jpg

Ilta siis koostui enimmäkseen syömisestä, juomisesta, ihmisiin tutustumisesta, lahjoista, puheesta ja naurusta. Kuten aiemmasta listauksesta voi päätellä, ainakin meikäläisen vatsa täytty oikein mainiosti hot dogeista, tuoresalaatista ja coleslawsta. Mä en varsinaisesti oo kovin suuri lihaisien makkaroiden ystävä (liha lihana ja makkara makkarana ja kuten suuri tamperelainen ajattelija Matti Näsä on todennut, ”b-luokan makkara on ku samettia söis”), mutta vetäsin kuitenkin jonkinlaisen savuisen mustapippurimakkaran sämpyläni täytteenä, ja upposhan se. Vielä kun lorautteli kunnolla erilaisia chilisooseja, jalopenocheddaria ja valkosipulikastiketta, niin johan sai makunystyrät kyytiä. Seuraavan satsin vedin kuitenkin kasvissyöjien siiveltä pummitun halloumin kanssa, ja maistu hodari mainiolta niinkin. Juomatiimiläisten duunaamat erilaiset drinkit ja mehut oli oikein maukkaita siivittäjiä myös.

pikkarit1.jpg

Pikkujoululahjojakin totta tosiaan vaihdettiin, osan antajia saatiin arvuutella pidempäänkin enkä tiedä, selviskö kaikki mystiset secret santat lopulta kuitenkaan. Omasta herkkupurkistani tulossa juttua myöhemmin! Kaiken kaikkiaan ilta oli kyllä tosi onnistunut ja oli valloittavan ihanaa tavata parin aiemmin treffatun tyypin lisäks niin iso läjä uusia! Netin kautta solmituissa suhteissa on se hauska puoli, että ”vieras” ihminen onkin ihan ”tuttu”, välillä on tosi vaikea muistaa että on ensimmäistä kertaa kasvokkain. Ainoa fiba omassa illassani tais olla se, että lähdin juhlapaikalta niin onnessani kainalot täynnä Soda Streamin mehuja ja Pilttipiirin tarjoamia goodie bag -tuotteita, että vasta aamulla huomasin sipsutelleeni kotimatkan siististi sisäkengissä. Kengät päästiin hakeen onneks jo seuraavan viikon alussa, ehkä ne joskus kulkeutuu Tampereellekin asti. Ei haittaa, mieli oli joka tapauksessa juhlimisesta piristynyt.

pikkarit2-001.jpg

(Ei takarivissä voi tietää, että ”näyttäkää kieltä” oikeesti tarkottaa sitä! Ja mitä muuten tykkäätte mun kuvanmuokkaustaidoista kasvojenpiilotuksen suhteen? Ella? Katie?)

No mitä muuta? Sitä mitä aina. Kotia, lasta, jumppaa, ruotsia, gradua, kaamosta, jouluajatuksia, ajan ihmettelyä. Ei ihme, että päivät vaan kuluu. Jatketaan!

Kaikki pikkarikuvat: phocahispida, paitsi oikeanpuoleinen yhteiskuva joku henkilö x. Lisää kuvia ja juttua Momfien omassa pikkaripostauksessa ja ainakin Emmin, Katien, Lillerin, Silkkitassun, Anna Karinin, phocahispidan ja Satsun blogeissa, linkit #momfiessa.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli

Kukin juhlii tavallaan

Meidän isänpäivä alko kello 01.00, kun aavistuksen räkäinen 2-vuotias kiljui lohduttomasti sängyssään. Sylittely auttoi hetken aikaa, mutta pian itkevä möykky raahusti meidän sänkyyn itkeen. Ei taidettu muistaakaan miten riipivää sellanen karjuminen on keskellä yötä, joten sensitiivisinä vanhempina koitettiin ratkaista tilannetta tiuskimalla myös toisillemme. Loppujen lopuks lapsi oli tyytyväinen, aikuiset ei, jossain vaiheessa toinen meistä siirtyi sohvalle omaan rauhaan, jonka tosin rikkoi pian perässä hiipivä lapsi. Noin kello 7.15 lapsi päätti olevan aika herätä, sohvalla nukkuva mieshenkilö päätti olevan aika siirtyä takasin sänkyyn ja sängyssä nukkuva naishenkilö koki kohtalokseen nousta lapsen kanssa ylös. Hieno alku juhlapäivälle.

Muutama tunti kului luppoisasti mun torkkuessa sohvalla ja M:n leikkiessä muovailuvahalla. Jossain välissä syötiin banaanit. Puoli kymmenen maissa kohensin itseni ylös ja mietin vähän, mitä aamuun tarvitaan. Kymmeneltä kehoitin M:aa ottamaan askartelemansa kortin (kiitos yhteiskunta, jolle mekin ollaan nykyään onnistuttu ulkoistaan nää hommat!) ja herättämään isin, toivottaan hyvää isänpäivää. M kävi kortin kanssa sanomassa makuuhuoneen ovelle isänpäivätoivotukset ja tuli takaisin keittiöön. Uudella yrityksellä päästiin jo sisään asti ojentaan kortti ja lahja. Hetken päästä oltiinkin jo tyytyväisenä aamiaispöydässä syömässä vastapaistettuja (valmis)sämpylöitä ja vastapaistettuja (valmis)croissantteja. Puolenpäivän jälkeen lähdettiin miehen puolen papalle, jonka korttiin piirtämänsä sykkyrät M oli nimennyt ämpäriksi ja meritähdeksi. Ensimmäisessä kyläpaikassa hengailtuamme tehtiin todella perhekeskeinen ratkaisu: mä ja M lähdettiin mun isää morjestaan (kortissa ”jäätelö”), ja E tuli kotiin nauttiin isänpäivärauhastaan ja katteleen urheilua. Siinähän se päivä sitten menikin, koituduttiin sopivasti hetki ennen nukkumaanmenoa. Oletan perheen isin olleen hyvin tyytyväinen päiväänsä.

Paitsi että tänä aamuna huomasin, että unohdettiin syödä aamupalajälkkäriks tarkotetut (valmis)suklaakakkukeksit. Aina ei mee kohdilleen, mutta sopii ne ihan hyvin maanantaihinkin. Hyvä päivä!

Perhe Vanhemmuus