Päivän ärsytys (”pue tytölle legginsit”)

Lokakuun Yhteishyvässä oli alkunäkemältä hyvä juttu siitä, miten taapero kannattaa pukee syksyllä. Kyllä, olen ilmeisesti juuri se uusavuton äiti, joka edelleen miettii jokaisen lämpötilamuutoksen kohdalla, että mitä hittoo nyt taas pitäis pukee. Ajattelin siis saavani jonkinlaisen valaistumisen ja vinkin lämpösäädellystä älyhaalarista tms. No, surkeiden ”laita lapselle fleecehaalari” -ohjeiden lisäks en saanut kun napsahduksen päähäni.

dscn3279.jpg

Huomaatteko ton mun hienon tekstilisäyksen? WT ACTUAL F todella oli mun trendikäs ajatukseni lukiessani tän ohjeen. Miten hitossa ”näin puet lapsesi lämpimästi” -ohjeistuksessakin määritellään tytölle legginsit ja pojalle colleget? Ja mikä faaaaanin ero on pitkähihaisella t-paidalla ja pitkähihaisella paidalla? Kyllähän sen näkee, että aikuisten tyylissä naisilla on piukat housut ja miehillä rennot (myös samankaltasessa pukeutumisessa, esim Putous-kaartin näyttelijöiden kohdalla mua jostain syystä ärsyttää suunnattomasti tää housuero), mutta… ihanko oikeesti taaperotytön hyvä sisävaate on piukeet trikoot ja taaperopojan löysät colleget?

Älä nillitä pienestä, voit pukee lapselles mitkä haluat, että joku jaksaa. Tuttuja ajatuksia ja kommentteja, eikö? Mutta, juuri tällaset puolihuolimattomat, ”itsestäänselvyytenä” löpistyt asiat on niitä, jotka pitää yllä tiettyjä mielikuvia, sääntöjä, oletuksia ja rakenteita siitä, minkälaisia tytöt ja pojat ”on” ja minkälaisia niiden ”pitäisi olla”. Ja se saa mussa aikaseks melkosen monta kirosanaa.

Suhteet Sisustus Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta

Kerhopaikka

Keksittiin kesällä, että M:lle vois hakee kunnalta kerhopaikkaa. Tiedättehän, muutama tunti viikossa muiden lasten kanssa piirrellen ja eväitä syöden. Joo, haetaan! Vähän kiva, se pääsee kerhoon. Kesällä keksittiin. Harmi vaan, että hakuaika oli ollut maaliskuussa, joten kerholaisemme ei päässyt kerhojonoon ihan kärkisijoille. ”Olette jonossa”, kaikui vastaussähköpostissa. Aamulehdestä luin, että kyseiseen kerhoon on jonossa kymmenen lasta. Se siitä kerhosta.

Nyt syksyllä postilaatikkoon tupsahti mainos naapurikunnan puolelle avattavasta liikuntapäiväkodista. Hmm, pitäiskö? Sellanen 10 tai 15 päivää viikossa, ihan kiva varmaan olis. Touhuilis siellä ja mulla ois opiskeluaikaa. Tietty sit lähtis kotihoidontuki ja tilalle tulis hoitomaksut, kai me se yhdellä palkalla jotensakin sumplittais. Mitähän se maksais? Mitä tukia sais? Yksityisen hoidon tuki, yksityisen hoidon kuntalisä, osittainen hoitoraha ja vanhempien maksama maksu, luki listassa. Mut Tampereen puolella ei saa kuntalisää, päiväkotikunnassa saa. Mitä se meille tarkottaa? Osittainen hoitoraha, ai opiskelijallekin? Mistä se yksityisen hoidon tuki riippuu? Oma maksu enintään 283e, no ei varmaan puolikkaasta kuusta ja mikähän se tuloraja on? Saatatte arvata, että päiväkotipaikka on jäänyt hakematta.

Oiskohan mun äidillä keväällä paljon vapaa-aikaa, hiipi mieleen, kun tajusin että gradu pitää kirjottaa ja pari muuta kurssia suorittaa hoitopaikkalaiskuudesta huolimatta. Muutama päivä tai tuntikin miehen vapaapäivien lisäks olis ihan suotavaa takaporttia.

”M:lle olisi kerhopaikka vapaana”, kilahti sähköpostiin. Jes! Apua! Nytkö se pitää viedä vieraiden ihmisten kanssa hengaileen tuntiKAUSIKS (kaksi ja puoli tuntia) MONTA (kaksi) kertaa viikossa?! Mitä jos se itkee? Pitää ostaa kerhotossut! Eihän mun pitänyt nyyhkiä isoa pientä tyttöö, kuinka tässä näin kävi.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Opiskelu