2-vuotias

Nimi: M
Ikä: 2v.
Pituus: 87,5 cm
Paino: 12,3 kg

dscn3055.jpg

 

Lempiruoka: rusinat ja kinkku.
Lempilelu: nukke (vielä nimetön).
Lempimusiikki: ”Papate” eli Stromaen Papaoutai, ”Pöö pöö” eli Ellie Gouldingin Burn ja ”Kuu kuu kaa” eli Robinin Boom Kah.
Lempipuuhat: Uiminen. Ihan sama näkyykö auton ikkunasta järvi, jalkakäytävällä lätäkkö tai telkkarissa joessa uiskenteleva sorsa, toive on aina sama: uimaan! Kirjojen lukeminen (kestosuosikkina Abun kepposet). Palikkatornin kokoaminen on joko todellinen hitti tai auttamaton huti. Autot-palapelikirjan selailu ja kokoaminen. Nukenrattaiden työntely ja nuken hoitaminen, syöttäminen, peiton alle laittaminen ja kirjan lukeminen nukelle. Musiikkikanavan kuuntelu/katselu. Muutaman kerran kokemuksella sormivärit ja nuovailuvaha(n leikkely). Viihtyy myös nuppipalapelien kanssa ainakin yhden kokoamisen verran.

dscn3118.jpg

 

Liike: Juoksee sen verran ripeästi, ettei kävellen oo toivookaan pysyä vierellä. Hyppii tasajalkaa paikallaan ja eteenpäin. Hiipii varpaillaan ja ilmeisesti kuvittelee, ettei kukaan huomaa. Tekee kuperkeikan lattialla vaihtelevalla menestyksellä, ponnaa vauhdilla kiepin aikuisen jalkoja vasten. Kulkee välillä rappusia vuorojaloin sekä alas että ylös.

Puhe: Sanavarasto on viimesen kuukauden aikana kasvanut suunnilleen nollasta sanasta sataan. Useita kaksisanaisia ilmaisuja: äiti tule, kengät pois, mummi laittaa, maitoa lisää, sai papalta, nalle kylpyyn, mekko päälle. Muutamia kolmesanaisia: äiti lukee mulle, tässä on kannu, mummin autolla mennään. Ennätys neljä sanaa: ruuan jälkeen possuja kattoon. Varsin yleiset ilmaisut on ”ite”, ”ei äiti, ite!”. Pyytää useimmiten kauniisti, saisinko? (”Saisin jäätölöö, namnam”.) On oppinut hienon puhekielen, pieni on reteesti piäni ja hieno hiano.

Luonne: Eloisa mutta rauhallinen. Vilkas mutta kiltti. Hermostuu hetkessä, rauhoittuu toisessa. Ymmärtää puhetta, selitys menee usein perille. Maltillinen, tarkkaileva, aluksi ujo. Luottavainen, jo empaattinenkin, osoittaa hellyyttä, koettelee rajoja kikatellen. Osaa pelleillä tahallaan ja ymmärtää miten toisia voi huvittaa (esim kaatuilemalla hassusti). Pahoja tehdessään ja jonkun huomatessa muistaa todeta tomerasti ”hetkinen!” tai ”öhöm”. Harkitsevainen, ei ryntäile vanhempienkaan lasten perässä, vaan kiertää matalammasta kohdasta tai laskeutuu takaperin. Riemukas.

 

dscn3129.jpg
Uni: Kun nukkuu, nukkuu hyvin. Edelleen lähes puolet vuorokaudesta päiväunien ollessa parisen tuntia. Tarkoituksena lyhentää tuntiin… Iltahaasteita nähtävissä ja jonain öinä meidän sängyssä nukkuu kolme. Läheisyydentarvetta huomattavissa, tällä hetkellä nukahtaa iltalaululle syliin (minä) tai lattialla makaavan silittelyyn (isi). Joskus haluaa, että huoneessa istuu joku niin pitkään että hän nukahtaa, tai puhkeaa lohduttomaan itkuun.

Ruoka: Syö yhä melkeinpä mitä vain. Vaihtelevasti vaikka kuinka paljon tai ei lähes mitään, joskus joka aterialla ja niiden välissäkin uppoo isoja määriä, jonain päivinä hädintuskin yhteensä yhden aterian verran. Säännöstellee itse, ei oo pihdattu eikä tuputettu. Syö ite haarukalla tai lusikalla, aina ei tietysti huvita. Lempiruokia aluksi mainittujen lisäks pavut, parsakaali, porkkana, tomaatti. Marjat, viinirypäleet, rahkat, kana maistuu. Mehua ja keksejä menis niin paljon kun antais. Samoin mustaamakkaraa ja ketsuppia.

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe

Kuvia lastenhuoneesta

Me E:n kanssa ei olla kummosia sisustajia. Vuosia meidän ”sisustus” koostu niistä huonekaluista, jotka oltiin joskus saatu jostain. Kaikki vanhat roinat tavarat vaan sulassa sovussa sekasin, kätevää ja halpaa! Mutta ei kylläkään erityisen kaunista. Uuden kodin myötä päätettiin muutama vuosi sitten vähän karsia tavaraa ja muutenkin katsoa, että millä sitä kotinsa täyttää. Ostettiin jopa jotain uutta, wohou. Silmää ja fiilistä on myös alkanut miellyttään hieman enempi tila ja vähempi tavara, ennen kun kaiken piti olla näkyvillä ja jokaiseen tyhjään kohtaan piti saada jotain. Mitenkään minimalisteja tai kliinisiä ei olla vieläkään, mutta huonekalut on suurinpiirtein yhteensopivia, pyritään oleen haalimatta kaikkee muiden ylimääräsiä ja pikkutavaroita ja koriste-esineitä, pieniä elementtejä voidaan pitää edes välillä jossain kaapissakin.

Mutta entäpä M:n huone? Se pysy aika pitkään ylimääräisten huonekalujen säilytyspaikkana. Nyttemmin sinnekin on hankittu sopivampaa tavaraa, mutta varsinaista harkittua sisustamista se ei kylläkään oo kokenut. Ei oo missään vaiheessa haluttu sellasta riemunkirjavaa sirkusta, värikkäät lelut, vaatteet ja muut ympäriinsä leviävät tavarat ja muutamat värilliset jutut kyllä pitää huolen siitä, ettei liian synkkää oo. Saatikaan ei ”tytön huonetta”, joka olis kovinkin hörhelöinen tai muuten kovin koristeltu. Voiskin sanoo, että lapsen huone on melko seesteinen ja voi, tavallinen.

Tässä muutamia kurkistuksia.

 

dscn3122.jpg

Seinälle nostettu M:n nimiäismekko (oik.), 1-vuotisjuhlien mekko ja tänä kesänä käytössä ollut hääjuhlamekko.

 

dscn3121.jpg

”Hakkanen” on tärkeä unikaveri, ensimmäisen joulun lahja kummitädiltä ja -sedältä. Pupu isiltä synnytysosastolle, nallereunus lienee mun pikkuveljen peruja.

 

dscn3127.jpg

Oon saanut tän enkelikoristeen aikoinaan omalta äidiltäni, nyt se viihtyy tyttären huoneessa.

 

dscn3124.jpg

Toki yksi Tampereen kartta pitää olla. Pipon sai kaikki TAYSin 50-vuotisjuhlavuonna syntyneet vauvat.

 

dscn3126.jpg

Muut tapetit on tämän pohjavärin sävyisiä, pikkupyöräilijät koristaa yhtä seinää. Kuvastaa sitä määrää, jonka mukaan ”huoneessa saa olla vähän väriä, mutta ei joka paikassa.”

 

dscn3128.jpg

Tytön isomummulasta löytynyt verho on soviteltu vanhan nojatuolin päälle. Matto Ikeasta. Huoneen kirjavuuskeskittymä.

 

dscn3125.jpg

Taulu oli esillä M:n nimiäisjuhlassa, nalle ekoja vauvalahjoja tädiltä.

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
’No nyt se on elämässä.’

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: ’Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset, untuvapäät,
tuntuu lentävän korini yllä.’
Isä kysyi: ’Näkyjäkös sinä näät? ’
ja minä: ’No, ihmeitä kyllä.’

Sinä olit se ihme tietysti,
– vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

’Sill’ on ripsissä tähden säkeneet ’,
isäs naurahti ja keksi:
’Sen varpaat on puolukan raakileet.’
Ja puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit, oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
’Tästä tulee kai hyvä ihminen’ ,
me puhuttiin toisillemme.”

– Kaarina Helakisa

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe