Lähtökohta: mä olen to-del-la saamaton. Mä olen myös melko surkea käytännön töissä. Mulla on usein kyllä ajatuksia – mutta 95% tapauksissa en saa aikaseks toteuttaa niitä, ja loput viisi yleensä epäonnistuu. (Ruuanlaittoo ei lasketa, siinä viitsimis- ja onnistumisprosentti on sentään hiukan paremmat.) Nyt mä oon kuitenkin pistänyt todellakin tohinaks, ihan on pää pyörällä tästä kaikesta aikaansaamisesta!

Meillä on ollut ruokapöytänä mun vanhempien vanha pöytä, jostain ammoisen 80-luvun alusta tai ehkä jo aikasemmaltakin ajalta. Pöytä on varsin tukeva, reilun kokonen ja jatkettavana käytännöllinen, mutta myös aikaa myöden kulahtanut ja väriltäkin vanhahtava. Vaihtoehtona oli hommata uus (halpis)pöytä tai… maalata vanha! Ja määhän tietysti intoo puhkuen päätin maalata.

Onneks päätin! Koska ero ja parannus on valtava, katsokaa vaikka:

Huomattavasti kohentunut ilme, ja pelkällä maalilla. Noh, tässä ehkä on pikkusen tämmöstä ostos-tv:n tyylistä vastakkainasettelua, myönnetään. Mutta tosiasiassakin väri teki tehtävänsä:

Ihan en tietenkään muistanut ottaa kuvaa samassa valossa, joten ikkunasta vähän paistaa eikä pinta sentään noin kiiltävä oo. Aika makee kuitenkin!

Jonkun maalisivuston ohjeen mukaan pöytä piti hioo (kaks kertaa) ja pölyttää harjalla siinä välissä, sitten piti pestä maalipesulla ja karhentaa, sitten maalata pohjamaalilla ja sitten kaks kertaa pintamaalilla. Varmaan arvaatte, ettei tehty näin. Meidän ohjeen mukaan pöytä käytiin läpi hiomapaperilla (15min), pyyhittiin kuivalla ja märällä rätillä ja maalattiin kaks kertaa pintamaalilla. Kansi kolmesti, koska maalaussivun typerät ”maalaa ristiin ja tasoita lopuksi” -ohjeet jätti pöytään ristikuvion joka ei tasoittunut lopuksi. Maalina käytettiin Tikkurilan Helmi, musta kiilto.

Kehukaa!