Soosi! Maaia! Popi!

Kyllä, lapsemme puhuu! Kuten otsikosta huomaa, ihan selkeitä sanoja. Tai sit äidin realismi alkaa pikkusen lipsuun.

M on puheen kehityksessä ollut pitkään melkein samassa vaiheessa, oikeestaan jo puolen vuoden ajan. Ymmärrys on kyllä lisääntynyt sekä puheen ymmärtämisessä että itse tapailussa, joot ja eit ja muut reaktiot tulee ihan järkeviin kohtiin. Muutaman kerran on tullut kahden sanan ilmaisuja (”ei juo”, ”-si -to” eli isin auto, ”moi -nna” eli moi sanna), mutta yksittäisetkin sanat on tahtonut olla tavuja.

Vaan ei enää! Nyt tulee ihan kokonaisia sanoja! Ainakin pari, ja ainakin sinne päin. Soosi on sortsit, maaia on maalia ja popi on topi. Sanoja! On on. Ja banaani on bämä, mut sitä ei ehkä lasketa.

Toivo siis elää, että M puhuu 2-vuotiaana ihan sujuvasti. Kuukausi aikaa.

 

(Tietenkään tässä nyt ei ihan tosissaan olla, turha hötkyillä ja puhuu kun puhuu. Uuden oppiminen on silti aina mukavaa.)

suhteet ystavat-ja-perhe hopsoa
Kommentit (6)
  1. Meidän tuttavapiirin kaksivuotiailla on ihan käsittämättömän suuria eroja puheen kehityksessä. Eräs pikkupoika puhuu jatkuvasti, taivuttaa sanat oikein ja imee kaiken uuden tiedon itseensä. Kun taas meidän poika on vasta viimeisen kuukauden aikana alkanut edes harjoitella useampia sanoja ääntämään perinteisten isi, äiti, pallo, lamppu- sanojen lisäksi. Melkoista hepreaa se varmasti muiden korvissa vielä on; leipä-piipä, lippis-pippi, kukka-kokki, hauva tai vauva – auva. Mutta hirmu ylpeänä oon ku lopultakin uskaltaa harjoitella sanoja ääneen. Tähän asti on pinnistänyt sanat ulos vasta kun on osannut ääntää ne täydellisesti. Mun pappa kuulemma alkoi puhua vasta neljävuotiaana, joten ihan hyvä tahti on päällä suvun perinteisiin nähden :DD

    1. Toi kyllä aiheuttaa helposti hämmenystä, kun kehitys voi olla ihan eri vaiheessa! Oma lapsi tuntuu välillä vielä tositosi vauvamaiselta, kun se hokee sellasta täätäätää, ja melkein kuukaudelleen saman ikänen puhuu vieressä kokonaisia lauseita.

      Mutta nyt taas jo ihan parin päivän aikana on tullut useampi ihan kokonainen sana, että eipä sitä tiedä minä hetkenä se sit lähtee 🙂

  2. Mie ootan erittäin suurella mielenkiinnolla miten meiän tyllerön puheen kehitys menee: äiti kun osasi 2veenä sanoa ’kukka’, isänsä sanoi vain ’haa’ mikä tarkoitti kutakuinkin mitä vain 😀 mutta ainakin ite oon ottanu moninkertasesti takasi sitä puhumattomuutta. Tulee varmaankin vaihe että toivotte että M olisi hetken hiljaa 😀

    1. Mä kans olin 2-vuotiaaks melkein hiljaa, ja aloin sit puhuun ns kerrasta. Samoin mun isä, eli ehkä se on periytyvää 🙂 kohta alkaa  ja sit tosiaan ei ehkä loppua kuulu 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *