Poikkihuilun paluu! (Maailma on kaunis)
Meillä oli sitten vaihteeks sukujuhlat. Mummu täyttää tänä vuonna 80 vuotta, ja sitähän pitää sitten juhlia oikein urakalla. Itse asiassa jo viime kesänä oli etukäteiset kasikymppiset, ihan vaan varalta ettei jää juhlimatta. No, hyvissä voimissa porskutetaan edelleen, joten juhlat jatkuu. Kesäkuussa oli yhdet juhlat, ”toisen puolen suvulle”. Nyt elokuun alussa oli toiset, ”niille toisille”. Varsinaisen syntymäpäivän lähestyessä on joulukuussa kolmannet juhlat, ”kavereille”. Me lapsenlapset ja muut läheiset kuulutaan tietysti jokaisen juhlan osallistujiin.
Juhliin on käytännössä aina kuulunut jonkinlaiset musiikkiesitykset (serkusparven ollessa pieniä kuulu myös laululeikkiesitykset, mutta ne on onneks hiipunut tauolla). Viime aikoina ohjelmasta on vastannut pääasiassa mun pianistisisko sekä kitaraa ja laulua harrastavat serkut. Riehakkaammissa juhlissa jengiin liittyy vielä rumpuserkku ja bassoserkku. Näiden nykypäivään asti säilyneiden harrastusten ohella lapsoset on aikanaan soittanut ainakin selloo, klarinettia, haitaria ja käyrätorvee. Ja… no, pohjustetaan nyt sen verran, että näihin viimesimpiin juhliin osallistu vaan pianisti, laulajan ja kitaristin ollessa valitettavan estyneitä. Ja koska yhdellä esiintyjällähän ei pärjätä lainkaan, jostain sieltä toivelaulukirjojen takaa kaivettiin…
Kappas kappas. Päivää ennen juhlia sisko kysy, että mitä mää aattelin soittaa. Ööö? Siitä se ajatus sitten lähti. (Okei, siis siellä edellisten juhlien jälkeen heitin ilmaan, että pitäskö alottaa tiukat poikkihuilureenit. Se oli ilmeisesti otettu tosissaan.) Onneks oon luonnonlahjakkuus, ja vaikka soittotuntien lopettamisesta on jo pitkälti yli vuosikymmen, jokaisen joulun nisse-polkat on pitäny tatsin yllä. Ja kyllä se huilu kait ihan tarpeeks komiasti kieku, ainakin sinne kasikymppisten korviin.
Minä soitin, sisko lauloi ja soitti, esitetyn kappaleen sanat sopii mainiosti meille nuoremmillekin. Olikos nää nyt Vexi Salmelta.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielenvapaus, ja mielenvapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä,
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä,
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielenvapaus, ja mielenvapaus.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta,
ja olla kuin kaikuna aina jatkuvasta,
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielenvapaus, ja mielenvapaus.