Siirtymävaiheita

Mitähän pitäis tehdä, kun lapsi nostaa jalkansa pinnasängyn reunalle ja pomppii ja punnertaa elämänsä tunnossa? Toivoa, että ei se siitä yli pääse, ja pelätä katkenneen niskan puolesta jos kuitenkin pääsee? Ottaa sängystä reuna pois ja toivoa, että kyllä se siellä sängyssä pysyy, ja pelätä… kaikkea. Esimerkiks sitä, että yöllä meidän nukkuessa lapsi nousee sängystään, hiippailee keittiöön, siirtää tuolia, kiipeää työtasolle, ottaa puukon ja tippuu sen kanssa lattialle. Tai jotain muuta todennäköstä, vaikkapa kiipee kirjahyllyyn ja kaataa sen. Ulko-ovien lukkoja se ei sentään oikeestikaan osaa (kai) avata.

Tähän asti mä oon (muistaakseni) ottanut erilaiset siirtymät suhteellisen lunkisti, meiningillä että näin se homma etenee. Toki on saattanut vähäsen jännittää tai mietityttää, mutta nyt mut on yllättänyt paniikki. Oikeesti, mitä jos toi mukula hommaa ittensä keskellä yötä johonkin pahempaankin kiipeliin?! Heeeeelp.

Mut kai se on pakko, pelottaa mua se yli metrin korkeudelta päälleen tipahtaminenkin. Tekis mieli pyytää M:aa kokeileen, ”pääsetkös sä siitä reunan yli kiipeen?”… mutta öhm, ehkä en halua antaa sille mitään ideoita.

dscn2805.jpg

Hyvästit kaltereille?

Toinen siirtymä ei oo ihan niin kinkkinen, mut vähän rasittava silti. Muistatteko kuomat kun kävitte vauvojenne kanssa ruokakaupassa, ja koko marketissa on noin viis vauvakopalla varustettua kärryä? Ja kuinka mukavaa oli, kun lapsen saatto laittaa tavalliseen ostoskärryyn istuun. Joo, helppoo oli. Nyt epelimme vaan on keksinyt, että tässähän voi nousta seisoon! Eipä taas meikäläistä naurattanut kun pääni käänsin, ja tyyppi seiso läppäpenkillään polvet tutisten. Kiva. Joten nyt meidän kauppareissut alkaa sillä, että metsästetään jostain nurkasta… autokärry. Siinä kun on turvavyö, mutta muutenhan se laivan kokonen, parilla kopalla varustettu käytäväntukkija on Todella Käytännöllinen. (Mun äidin oivallinen vinkki oli antaa lapselle omat pikkukärryt. Noh, toimii lähikaupassa, tosin sillonkin saa ostoskierroksen lisäks tehdä tyhjennyskierroksen. Kärrystä kun saattaa löytyä huomattavat määrät keksejä, pillimehuja, kissanruokapurkkeja, muumilimsaa, barbie-lehtiä ja, noh, kaikista kirjavimmassa tölkissä myytävää lonkeroo. Äitille!)

suhteet ystavat-ja-perhe sisustus
Kommentit (11)
  1. (Toivottavasti toi kuva tulee oikein, miehen fb-sivulta kopsattu, töissä kun olen..)

    Herran eka kerta autokärryssä meni tosi hyvin, sillon joskus keväällä.. Siitä lähtien autossa ei ole viihdytty, vaan mm. auton edessä sitä vetäen (lue: puoliksi auton alla aina puskurin tullessa jaloille).

    1. Ai niin, mainittakoon vielä tuo miehen kuvateksti ko. kuvaan, naurattaa joka kerta.

      ”Aja sivuun! Mä revin sun pään irti!”

    2. Joo tollain meidänkin tyyppi sieltä roikku, tosi hyvässä tasapainossa…

      Mut hei tossa kärryssä on jotain järkeekin! Tai toi voi olla kyllä epäkäytännöllisemmän pitunen, mut mä oon joutunu lappaan ostoksen tällasiin:

      (Kuva kopsattu jostain kuvahausta)

      (Kaipasin muuten hei oikeesti neuvoja tai vähinäät henkistä tukee tohon pinnasänkyjuttuun ja tän kauppahomman piti olla vaan se sivujuonne :D)

      1. Tommosia meidän lähikaupan kärryt on, toi mun kuva on meidän hypersuperautomarketista ja vaikka on fiksumman kokoinen kärryosa joo (paitsi silti liian pieni ko. kauppaan, kun muutenkin tulee ostettua kärryllinen evästä), niin jumankauta se on epäkäytännöllinen! Koitappa itse jotain täysperävaunurekkaa ajaa ison kaupungin keskustassa ruuhka-aikana..

        Mutta siis sänkyasiaan joo, voin mä siihenkin antaa (huonoja) vinkkejä. Meillähän matalaan lastensänkyyn siirryttiin hupsis vaan. Ja omaan huoneeseen. Vasta noin kahden kuukauden päästä syttyi sota nimeltä ”en muuten voi mennä nukkumaan ilman nukuttamista, koska kato kuinka näppärästi mä tuun pois täältä sängystä”. Laita on meillä ainakin must, sillä kersa on ihan hirveä väkkärä nukkuessaan. Viime yönä se tuli taas huutaen väliin ja lopun yötä nukkui välillä poikittain mun päällä, jalkopäässä, isin päällä, pää tyynyllä niinkun ihmiset, mun jalkojen välissä jne. you name it.

        Mutta lyhykäisyydessään siis:

        • laita
        • laitat sen vaan sinne nukkumaan
        • valmistaudut tahtojen taisteluun siitä, nukutaanko siellä sängyssä
        • tai annat sen nukua pinniksessä kouluikään asti.

        Auttoko?

      2. Mulla on yhtä hulnoja vinkkejä tuohon sängyn vaihtoon… Alkaa kuulostaa vaan rehentelyltä 😀 eli siis vaihdat sängyn (laita meilläkin ja sängyn pää on seinän ja laatikoston välissä) ja laitat naperon nukkumaan niinkuin normaalisti ja toivot ettei se tajua et jotain on muuttunut 😀 Nykyisin tyttö ei aamulla edes houkuttelun kera tule itse pois sängystä, vaan prinsessa pitää käydä noukkimassa pois. Tästä syystä aika hyvin luotan et mitään yöllisiäkään ekskursioita tuskin on odotettavissa.

  2. Juu ei kuule pysy sillä autokärryssä vöissäkään. Tai ainakin meidän herranduudeli karjuu sitten pää punaisena, että ”iiti, iiti!!!” Tänään paras tempaus evör oli se, että kun isi tuli ruokkikselle kotiin, minä suhahdin kauppaan, YKSIN! Mikä rauha ja mikä helppous! Sain ihan rauhassa miettiä että mitä ostaa, kun ei tarvinnut nimenomaan sen pitkin kauppaa juoksevan kersan perässä mennä. Tai sitten taistella ostoskärryn herruudesta, että kukas sitä pukkaa, mihin suuntaan ja kuinka kovaa.

    Ja voi tsiisus että mä vihaan niitä autokärryjä, niillä ei pääse kääntyyn mistään ja sit ne ruokaostostilatkin on vielä ihan minit! Kauppakeskuksissa viis veisaan niistä säännöistä kuinka lapsia ei saisi laittaa tavaraosaan ja laitan lapsen sinne apinahäkkiin ilman kenkiä. Harmi vaan ettei sillon voi tehdä niitä ruokaostoksia. Oon myös valmistautunut sanomaan valittajille takaisin, että ”tuossa on sitten tuo lapsi, katoppa sä sen perään seuraava tunti ni mä käyn shoppaileen”.

    1. Mitäää, kyllä on pysyttävä! En ala muuten. Tänään tosin ihmettelin kun joku moikkas muksulle takasin (se siis huutelee moimoita jokaiselle) ja kohdisti katseena jotenkin oudon eteen, no tylleröhän ponki siellä vöissään ja roikku puoliks siitä etuosan aukosta ulos. Että ehkä sen ehjyyden lisäks tarvii tarkistaa pikkusen kiristysvaraa…

      Mä oon aatellut että sieltä itse häkistä lapsi ainakin kiipee pois, mut en oo kyllä kokeillu. Ruokaostoksia en sit taas tiettykään uskalla samaan lokeroon laittaakaan, herranterttuhan kun muutenkin kurottelee ostoksia kärrystä ja alkaa oksentaa rucolaa täysin yks kaks yllättäen.

      1. Oltiin kerran hyväuskoisia ja laitettiin tyttö autoon ilman niitä vöitä (se on itse vielä niin hyväuskoinen ettei osaa avata niitä). Niin eikö livistänyt neiti vapauteen sillä aikas kun minä tutkin jogurttipurgin pikkupränttejä 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *